Vittu Mitä Paskaa: Free Rein

Vittu Mitä Paskaa on uusi blogisarja, jossa tarkastellaan taideteoksia, jotka ovat jollakin tasolla (vittu mitä) paskaa.

FREE REIN

Kuulen jo hämmentyneiden klaanilaisten ahdistuksenhuudot: ”M-mutta gabura sedä, mikä saatana on Free Rein?” Minäpä kerron. Free Rein on Netflixin uskomattoman paska alkuperäissarja, joka kertoo teineistä ja HEVOSISTA. Jälkimmäinen oli kuitenkin ainakin minulle riittävän hyvä syy ahtaa elimistööni koko (tätä kirjoittaessani) kaksikautinen hirvitys, ja olen tunnettu hyvistä elämänvalinnoistani, joten mikset tekisi samaa? Siinä on hevosia. Gabura Sedä lupaa sinulle, että siinä on hevosia. Oletko joku ihme snobi, joka odottaa kuluttamaaltaan taiteelta mitään muuta?

Yritän kuitenkin pitää tämän ”arvostelun” (tekstilajin määritys jätetään kotitehtäväksi innokkaille lukijoille) siinä mielessä broilerivapaana, että mehukkaimmat twistit jäävät paljastamatta, joten periaatteessa sinun ei tarvitse tehdä sitä itsellesi. Mutta mikset tekisi? Siinä on hevosia. Ja, ööh, AINAKIN kolme hyvin kirjoitettua hahmoa! Ja… ja…

… no, rehellisesti sanottuna KAIKKI MAAILMAN LASTEN HEVOSKIRJOJEN KLISEET (paitsi, valitettavaa kyllä, selittämättömät yliluonnolliset elementit). Mutta mitä ovat kaikki maailman lasten hevoskirjojen kliseet? Lyhytmuotoinen tiivistelmä genrestä lienee tarpeellista niiden kannalta, joiden lapsuuteen kuului jostain syystä jotain muuta kuin massatuotettujen hevoskirjojen lukemista.

Hevoskirjoissa on tyypillisesti yksi tai useampia seuraavista juonista:

1) Rikosjuoni, jossa useimmiten hevosten varastamiseen liittyvä rikollinen toiminta uhkaa tapahtumapaikan hevosidylliä. Salaliittoja, pettureita ja twistejä yleensä riittää.

2) Talousjuoni, jossa tapahtumapaikkana toimiva talli/opisto/hevosleiri/yms. on vaarassa mennä vararikkoon. Tämän juonen ratkaiseminen liittyy lähes poikkeuksetta joidenkin tyhmien hevoskilpailujen voittamiseen. (Lisäksi paikalla luomassa marxistista luokkajännitettä on lähes aina rikas snobityttö, jonka isä uhkaa ostaa koko paskan äärettömillä rahavaroillaan ja särkeä hevosten yhteisomistukseen perustuvan utopian)

3) Taikajuoni, johon liittyy teoksesta riippuen erinäisiä yliluonnollisia elementtejä, kuten aaveita, hevosten aaveita, aikamatkustusta tai CTHULHU, JONKA PAHAN YRITYKSEN TOIMITUSJOHTAJA YRITTÄÄ KUTSUA TOISESTA TODELLISUUDESTA PÄÄHENKILÖIDEN JA NÄIDEN HEVOSTEN TAIKAVOIMILLA

Koska Free Rein on huono televisiosarja, on ilmiselvää, että sillä on vain juonet yksi ja kaksi – rikosjuonikin on vain ykköskaudella, mutta sitten se korvataan YA-parisuhdedraamalla (josta lisää myöhemmin).

Entäpä sitten hahmot? Voi pojat, niissä Free Rein vasta lainaakin. Meillä on:

  • Päähenkilö, joka ei ole koskaan ratsastanut, mutta on silti jostakin selittämättömästä syystä ainut ihminen, joka tulee toimeen ONGELMAHEVOSEN kanssa.
  • Äitihahmo, joka ei pidä päähenkilön harrastuksesta joko henkilökohtaisten traumojen tai ihan mielivallan perusteella. Jos jonkun vanhemmalla (jostain syystä hevosteokset ovat keskivertoa enemmän täynnä yksinhuoltajaperheitä) ei ole mielipiteitä hevosista, tätä ei useimmiten edes mainita.
  • Sympaattinen tallinpitäjä, joka on paljon parempi ratsastuksen opettamisessa lapsille kuin yrityksen pyörittämisessä.

Listaa voisi jatkaa vielä aika monella sarjan hahmolla, mutta osa menee broileripuolelle, enkä missään nimessä halua loistavaa katselunautintoa. Näiden hahmoarkkityyppien omaksumisessa ei ole itsessään mitään pahaa, ja sarja jopa kehittää melko suurta osaa hahmoista lähtökohtia pidemmälle, mutta… mutta…

… kuolinsyntinsä Free Rein tekee siinä, mitä se kopioi jostain muualta. Nimittäin joku käsikirjoittajista oli sitä mieltä, että nuortenkirjallisuuden kaikista kliseistä hevoskirjoista puuttui juuri TOSI HUONO YA-PARISUHDEDRAAMA. Sanat TOSI HUONO eivät ole missään määrin liioittelua; Free Reinin viimeinen juonikuvio, TOSI HUONO YA-PARISUHDEDRAAMA, on juuri se, joka käytännössä pilaa kaiken.

Perusasetelma on turhauttavan tuttu: kumman päähenkilö valitsee, geneerisen komean vai edgyn pojan? Hämmästyttävää kyllä, Free Rein tekee eri kausillaan ne kummatkin tavat, joilla ya-parisuhdedraama voi tuhota hahmot, jotka siinä ovat.

Ensimmäisellä kaudella kummatkin pojat ovat alikirjoitettuja. Marcus, geneerisen komea poika, omaa noin nolla persoonallisuudenpiirrettä. Pin (tyhmä vaikka tarinassa selitetty nimi, joten tästedes edgy horse boi) saa kauden alussa oman juonikuvionsa, mutta taantuu pian välittämään vain kiusallisesta teiniromantiikasta. Jossakin määrin tämä vielä toimi, sillä kevyessä teinihevosdraamassa ei välttämättä tarvitse olla hirveän dramaattisia hahmokaaria. Kumpikin oli täysin surkea hahmo, mutta sentään muu sarja välttyi kamaluudelta!

Sitten tulee kakkoskausi ja joku keksi, että mitä jos kaikki (myös päähenkilö Zoe) lipuisivatkin kiusallisen teiniromantiikan toiseen ääripäähän: ylikirjoitettuun draamaan. Nyt kaikki ovat VIHAISIA ja TEKEVÄT HUONOJA VALINTOJA ja HUUTAVAT TOISILLEEN ja OVAT KYKENEMÄTTÖMIÄ PUHUMAAN TUNTEISTAAN, SENKIN MUNAPÄÄT, KAIKKI RATKEAISI JOS VAIN PUHUISITTE TOISILLENNE.

Lopulta kaikki rauhoittuu kohti kakkoskauden loppua, kun käsikirjoittavat onnistuvat päättämään, kummasta shippauksesta haluavat tehdä kaanonia, mutta vahinko on jo tehty. Jopa itse hevoset jäävät taka-alalle, kun sarjan tärkein juttu onkin yhtäkkiä (huonosti kirjoitettu) ihmissuhdesotku. Jopa itse hevoset jäävät taka-alalle!!!!! Onko tämä mielestänne hevossarja teinidraamalla vai teinidraamasarja hevosilla!?

(spoilerittomana sivuhuomiona käsikirjoittajat tekevät lisäksi tosi pahoja virheitä yrittäessään perustella, miksi näiden valitsema shippaus on se oikea, ja se toinen poika muuttuukin yhtäkkiä täydelliseksi henkilöksi, joka ratkaisee kirjaimellisesti kauden kaikki ongelmat. hetkinen, miksi minä en spoilaa tätä. ei ketään kiinnosta, valitseeko zoe marcusin vai edgy horse boin. ei edes minua kiinnostanut silloin, kun katsoin sitä paskaa, ja se on kuitenkin varmaan enemmän kuin ketään lukijaa kiinnostaa)

Toinen hämmentävä kikka kakkoskaudelta on saippuasarjaratkaisu, jossa mukaan tuodaan uusia hahmoja, joiden ainut tarkoitus on aiheuttaa draamaa… siis sen huonon ya-parisuhdedraaman lisäksi (ja joskus juuri sitä). En ole koskaan nähnyt tuon toimivan – yleensä on liian läpinäkyvää, jos jostakin ilmestyy uusi hahmo, jonka ainoa elintehtävä on ”fuck shit up”.

Olisiko nyt aika olla tolkun ihminen ja sanoa jotain myönteistä? Ei, nyt astumme NITPICK ZONE. Eräs suunnattomasti minua ärsyttänyt juttu Free Reinissä oli se, että jostain syystä ykköskauden alussa oli tosi paljon tarpeettomia voiceover-kohtauksia. Hahmo saapuu uuteen paikkaan, katsahtaa ympärilleen ja jatkaa toiseen suuntaan? Katsoja ei varmasti osaa päätellä, mitä juuri tapahtui!!! Parempi laittaa voiceover sanomaan VOI EI HÄN EI OLLUT TÄÄLLÄKÄÄN MISSÄ HÄN VOI OLLA? Useimpien jaksojen alussa on hyvin käytetty voiceover-recap-aloitus, joten oliko joku käsikirjoittajista vain sitä mieltä, että sitä pitää tunkea myös kohtauksiin, joihin se ei missään nimessä kuulu? Täysin käsittämätöntä.

No, mikä tässä paskassa sitten toimi? Oli siinä pari toisinaan aidon hauskasti kirjoitettua geneeristä ystäväsivuhahmoa… kunnes näiden välille taiottiin liioiteltua draamaa kakkoskaudella. Päähenkilön perheenjäsenet olivat myös yllättävän hyvin kirjoitettuja… kunnes kakkoskausi ei ihan tiennyt, mitä niillä tehdä.

Ehkä Free Reinin 1. kausi on kuitenkin ihan hyvä, jos on olemassa jotain sellaista kuin Free Reinin 2. kausi.

Oikeastaan Free Reinin 1. kausi oli ihan hyväksyttävää kliseistä teinihevospaskaa! H y v ä c i n e m a t o g r a f i a, miellyttävän twistaileva rikosjuoni, hyvin näytellyt ja toisinaan myös hyvin kirjoitetut hahmot eivät kyllä varsinaisesti enteile tekstiä, joka alkaa otsikolla ”VITTU MITÄ PASKAA”. Harmi, että sieltä tuli myös se 2. kausi.

(ei 2. kausikaan vailla hyviä piirteitä ole, mutta ”snobitytöt on kirjoitettu paremmin” ei ole kelvollinen korvaus siitä, että kaikki muu on huonompaa)

Toivottavasti kolmoskausi on taas vaihteeksi kelvollinen.

Palaan suunnittelemaan subversiivista Fix Ficiäni, jossa Marcus x Pin on kaanonia, kaikki vitun yliluonnolliset asiat ovat kaanonia ja hevosten itsessään olemassaolo on tärkeä temaattinen kysymys.

3 thoughts on “Vittu Mitä Paskaa: Free Rein”

  1. hevosia

    Arvostan tiukkaa analyysiäsi hevoskirjojen tyypillisimmistä juonikuvioista ja hahmoista enkä tiedä kuinka ylpeä pitäisi olla siitä että tunnistin kaikki.

    Kieltämättä vähän menetetty mahdollisuus jos taikajuoneen ei kuitenkaan koskaan mennä, sillä yksi, krhm, hevoskirjataustatyöni isoimpia iloja on ollut havaita, että heppakirjat eivät koskaan voi jostain helvetin syystä olla pelkkiä heppakirjoja. Pitää olla hevosrikoksia tai haamuhevosia tai saatanallinen hevosaiheinen kultti tai hevoseksi muuttuva tyttö tai tarkovskilainen postapokalyptinen metafyysinen hevosmatka sielun sisimpään tai tai tai

    Hyvä artikkelisarja, jatka järkevää ajankäyttöäsi.

Vastaa