Minä ja Bionicle (2001-2010)

Bionicle ja mitä se merkitsi minulle 2001-2010

 

Kuten moni tietää olen ollut Legon Bionicle-sarjan fani jo vuosia. Sarja oli minulle yksi rakkaimpia asioita hyönteisten, Harry Potterin ja Digimonin kanssa. En tiedä kuinka usein olen kuitenkaan kertonut miten minusta tuli sarjan fani ja kuinka suhtautumiseni sarjan fanitukseen ja kaanonin käsittelyyn on muuttuneet vuosien varrella.

Kaikki alkoi vuonna 2001 joskus kevättalvella kun säästin Keuruulla asuessani S-marketissa näkemääni Toa Onua-settiin. Piilotin lelupaketin muiden LEGO-tuotteiden taakse, koska muut olivat jo loppuneet. Tahu, Kopaka ja Lewa olivat ainakin kadonneet jo kaupan hyllyiltä. Säästin 10 markan viikkorahojani neljä viikkoa, kunnes haimme kanisterin mummon kanssa. Onua jäi silloin vähän LEGO Dinosaurs ja Digimon Adventuren jalkoihin. Sain Mosasauruksen ja Brachiosauruksen, sekä MetalGreymonin, Agumon, Patamon ja Armadillomon-leluja. Olin enemmän Digimonin fani tuolloin kuin välitin Bioniclestä, vaikka pidinkin katalogeissa nähtyä tarinaa robottihahmoineen ja kiinnostavine miljöineen todella siistinä. Samoihin aikoihin tuli myös Matkalla Dinosaurusten kanssa ja sarjan jatko-osa Muinaisten petojen matkassa. Dinosaurus- ja megafaunavaiheeni oli siis samoihin aikoihin Bioniclen robottihahmojen ja Digimonin kanssa. Tuntuu, että Digimon yhdisti nämä kaksi kyborgidinosauruksiin ja metallisusiin.

2002 muistan, että halusin Toa Nuvia, koska en saanut Tahua ja näin mainoksen niistä televisiossa. Olin Bohrokien tullessa saanut siskoni kanssa Pahrak/Lehvak co-packin, jossa tuli juliste ja kranoja. Isä toi myöhemmin Gahlokin matkoiltaan Ruotsista. Palatakseni Nuva-mainokseen. Olin täysin sen mainoksen uhri ja muistan elävästi miten hypeissäni olin siitä. ”Uudet kaksitoimiset työkalut ja voimakkaat naamiot – Toa Nuva”. Näin jälkeenpäin ajateltuna Toa Nuvien naamiot ja setit eivät olleet mitenkään kauhean mielenkiintoisia, mutta sporttinen mainos sankareista omissa elementeissään oli minulle todella tervetullutta.

Toa Nuvat hankin kaikki, paitsi Onuan yksi kerrallaan. Oli siistiä kun pikkuhiljaa keräsi kokoelmaa. Kun muutimme sinne missä Keuruun mökki nykyisin sijaitsee, rakensin system-osista Mata Nuin saaren semmoisille isoille harmaille levyille. Settejä oli itsellä tuolloin sen verran vähän, että ne mahtuivat helposti levyille. Kokoelmassani oli tuolloin muutama Bohrok, 5 Toa Nuvaa, Onua, Turaga Nuju. Kuolasin aina matoraneja ja isoja laatikkosettejä. Bioniclen tarinaa seurasin kuitenkin lähinnä LEGOn katalogeista. Samoihin aikoihin tuli televisiosta Digimon Adventure 02. Armadillomon oli silloin Patamonin ohella suosikkimonsuni. Kuka ei pitäisi vyötiäisestä, josta tulee sukellusvenehylje, porakka, ankylosaurus tai yhdistämällä se enkeliin jonkun sortin posliinteekannu? Digimonin tarina jäi kuitenkin itselle kesken ja palasin siihen vasta myöhemmin kun löysin sarjan uudelleen 2010. Mutta tästä ehkä joku toinen kerta.

Bioniclesta tuli itselleni pääfanituksen aihe 2003 Bohrok-Kalien/Valon Naamion aikoihin. Pidin kovasti hopeisista kloonibohrokeista ja Rahkshit sekä Seitsemännen Toan etsintä tekivät minuun vaikutuksen. Kävimme 2003 Dallasissa ja siellä pyöri Valon naamion sekä settien mainoksia paljon syysloman aikana. Ostin sieltä Mahtavat Manaat sekä Pohatun. Ne opettivat minulle arvokkaan läksyn Yhdyvaltalaisesta arvonlisäverosta kun en saanutkaan rahoillani niitä, vaan jouduin ostamaan ne osittain äitini rahoilla myös. Jouluna 2003 Bionicle-vimmani oli kovimmillaan. Sain punaisen Rahkshin, Makutan, Takanuvan ja Takuan, sekä Valon Naamio DVD:n. Kyseinen DVD on ensimmäinen jonka sain. Hankimme myös 2003 Windows XP-pakettimallin, sekä megan Soneran laajakaistan. Bioniclen seuraaminen helpottui ja aloin hypettää Bionicle.comin muuttumista Metru Nui-versioon. Ehdin nauttia hiukan 2001-2003 vuoden sivustosta, ennen sen katoamista. Muistan pelanneeni Mata Nui Onine gamea joskus 2001-2002 serkuillamme Espoossa. Englantia ymmärtämättömälle se oli aika haastavaa, mutta pidin hahmoista ja miljöistä. Pitkään Bionicle oli minulle juuri värikkäitä hahmoja värikkäissä ympäristöissä.

Yhdysvalloissa käyminen ja tietokoneen hankkiminen jouduttivat minun englanin opiskeluani. Kolmannen luokan englannintunnit alkoivat 2003 ja minulla oli aluksi vaikeuksia oppia sanastoa ja kielioppia. En ole kielellisesti kauhean hyvä (omasta mielestäni) vieläkään, mutta ymmärrän paljon termistöä ja sanastoa jo pelkästään lauseyhteyksistä.

Internetin saapuminen kotitaulouteemme antoi hyvät eväät lukea spekulaatioita tulevista seteistä, sekä tarinapointeista. 2003 Suomeen oli jo julkaistu Valon Naamio, sekä Alkuperäinen BIONICLE Opas, mutta vaikken tätä jälkimmäistä kirjaa koskaan lukenut alkoi vasta 2004 bionicle-mediaa tulla enemmän Suomen kielelle. Toa Metru CDt olivat Suomeksi ja ne hämäsivät minua pitkään. Luulin, että Metru Nui oli rakennettu Mata Nuin päälle ja matoranit olivat edellisten jälkeläisiä ja Metrut Turagoita muuttuneina Toa-sankareiksi. Esiosan konsepti ei tuolloin ollut itselle tuttu. Olin kuluttanut tuolloin lähinnä Harry Pottereita, Surkeiden Sattumusten sarjan kirjoja, eurooppalaisia sarjakuvia (Tintti, Yoko Tsuno, Lucky Luke, Ahmed Ahne, Asterix, Valerian) ja Digimon joten ei tullut mieleenkään, että olisi konseptia esiosalle.

Löysin BIONICLEn nettisivuista ensin bionicle.comin sekä maskofdestiny.comin. Jälkimmäinen oli ensimmäisiä paikkoja jossa törmäsin Legends of Metru Nuin promomateriaaliin ja selasin tuntikausia Purple Daven MNOG-moceja ja muuta söpöä 2001-2003 vuoden rakennelmia. Minulla on hataria muistikuvia siitä, miten bionicle 2-nettisivulla oli kökkö Quicktime-player, jossa pyöri elokuvan traileri. Kökkö englantini ei auttanut yhtään sen tajuamisessa ja Lhikanin hahmo oli omissa teorioissani joko: Vakama, joka antaa Suuri kiekko matoralaisille palaset Mahtikiekoista, Takanuva tai Jaller Toana. Paljonpa tiesin, että Lhikanin naamio päätyisi Jallerille…

2004 maaliskuu oli otollista aikaa itselle olla sekä Harry Potter – että Bionicle-fani. Toa Metrut julkaistiin samoihin aikoihin Feeniksin killan suomennoksen kanssa. Sain Nujun ja Ehryen, sekä kolme puuttuvaa Rahkshia tuolloin. En tosin välittänyt Rahksheista enää kun oli uusi maailma tutkittavana. Salaperäinen petturi aikoi pettää Metru Nuin kaupungin ja Turaga Dume oli myös todella epäilyttävä. Keräilin ojanpohjista pyörällä liikkuen pullorahoja, ja säästin viikkorahoja, että sain hankittua Metru Nuin matoraneja. 2004 toi myös tullessaan Bionicle-lehdet Suomeen. Valon naamiossa nähty myrkyttynyt Hau Nuva oli ensimmäisessä numerossa ja oli mahtavaa lukea alkuperäisten Toain seikkailuja omalla kielellä.

Yksi elementeistä, jotka Bioniclessa oli alusta asti mukana oli keräilyesineet. En koskaan päässyt keräämään kanohi-, krana-, kanohi nuva- tai krana-kal-pusseja. Kraata-säiliöt menivät myös tyystin ohi ja vasta 2004 innostuin keräämään kanokoita, lähinnä kuitenkin Väinönmarketin alennusmyynneistä.

Sitten loppuvuodesta Metru Nuin taru tuli, ostin sen S-Marketista ja pidin sitä hyvänä elokuvana. Oli aika Hordikoiden ja Visorakien. Toinen esiosavuosi oli edessä petomaisten hordikoiden ja rahkshituragoiden seurassa.

Hankin kyllä kaikki 2005-setit, mutta vain titaanisetit ja Toa Hagahit tekivät oikeasti vaikutuksen. Vuosi oli sinänsä outoa aikaa, että lähes kaikista seteistä sai tietää etukäteen kun Hordikat ja Visorakit julkaistiin eri aikaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lähinnä Hagahit olivat outoja ja luulin paskojen katalogikuvien perusteella Toa Iruinin olevan ruskea.

2006 muistan saaneeni uutta virtaa Bionicle-innostukseeni. Puoliverinen Prinssi julkaistiin samaan aikaan Pirakoiden, Voya Nuin vastarintaryhmän ja Axonnin sekä Brutakan kanssa. Jengi oli vapaana ja muistan tuolloin löytäneeni Tapio Koivulan Bionicle-sivun, ja keskustelleeni hänen kanssaan sähköpostitse siitä tuleeko Makuta vielä joskus takaisin. Samana vuonna löysin myös Visokin ja Taatti-Dalun sivut, joiden kautta MasterKongun LeMetrun anarkian tyyssijan, sekä rauhallisemman adminien Tawan ja Visokin, sekä moderaattori Guardianin Bio-klaanin.

Hankin kaikki Pirakat, sekä Irnakkin, Toa Inikat, Toa Jovan-yhdistelmän, Brutakan, Axonnin, matoranit, Vezonin ja Fenrakkin, sekä Kardasin ja sain myös Pirakoiden linnoituksen kyseisenä vuonna. Myös Bionicle Heroes oli itselle iso asia ja pelasin sitä uudella vaaleanpunaisella PS2-konsolillani. Kyseisenä vuonna pieni sivujuonne oli kun kaverini puhui minulle Doctor Who-sarjasta. Löysin kaksi sarjaan perustuvaa kirjaa kirjastosta, sekä Ylen sivuilla yhä pyörivän Viimeinen Dalek-pelin. Doctor Who painui unholaan itselle puoleksi vuosikymmeneksi. Vanhempieni ero sijoittui samoihin aikoihin Bio-Klaaniin liittymisen kanssa.

Bio-klaanista tuli itselle turvaverkko, admineista outoja ihaillun kohteita, etäisiä netti-isosisaruksia, jotka olivat kiinnostavia nettipersoonia 12-vuotiaalle esiteinille. Kirjoitin tökeröitä fanficejä siitä mitä Rahagat ja Keetongu tekivät Metrujen ja matoranien lähdettyä ja jotain muuta, josta en muista tuon taivaallista. Saimme tuolloin ensimmäisen digikameran, jolla aloin kuvata omia rakennelmiani. Tein niitä paljon ja yritin sitoa niitä omiin tarinoihini. Muistan kuinka yritin kinuta ihmisiä lukemaan ja kommentoimaan tarinoitani, mutta se oli aika turhaa. Eivät ne olleet perin mielenkiintoisia. Bio-Klaanin chatissa tuli roikuttua monet monituiset päivät ja minua suretti kun foorumi.info sulki chattinsa. Se oli todella toimiva sovellus, kun etusivulla näki ketkä ovat chatissa. Myöhemmät chatit eivät vuosiin vetäneet vertojaan sille.

Chattien kadottua tuli hommattua Windows Live Messengerit ja juteltua ihmisille sitä kautta. Olin melkein koko ajan yhteydessä ihmisiin. Same, VAK, Darknorik, olitte kivoja tuttuja silloin, mutta katositte jonnekin. Ei kaikkia voi edes muistaa. Ihastuttavaa kuitenkin, että iso kööri on jäänyt vielä jäljelle tämän nettifoorumiporukan luonteen takia. Ei ole pakko nähdä koko ajan pitääkseen porukkaa kasassa, koska ihmiset ovat tietokoneella yhteydessä toisiinsa.

 

2006 Bionicle meni mielestäni mielenkiintoiseen suuntaan, koska Mata Nui oli kuolemassa, Pirakat olivat ensimmäinen pahisporukka joilla oli persoonat ja tutut Matoranit muuttuivat silloin siisteinä pitämiksi toiksi. Se tarinan synkkyys ja raakuus teki 12-vuotiaaseen minuun vaikutuksen, vaikken kaikkea lukenutkaan. Muistan, että Guardian postasi 2006-teoriat ketjuun kuvauksen Karzahnista, joka teki vaikutuksen.

2007 Bionicle siirtyi veden alle. Pidin kovasti vesiteemaisista seteistä. Mahri Nuin asukkat, matoranit ja hydrukat olivat mielestäni siistejä. Takadox ja Nocturn olivat Barraki-teeman seteistä suosikkejani ja ovat edelleen. Pimeässähohtavat osat, sekä merimöllien pohjalta tehty hahmo olivat mukavaa vaihtelua liskogorilloiden jälkeen, joita oli edellisenä vuonna. 2007 ostin myös ensimmäiset Bionicle-kirjani. Tilasin adlibriksestä Bionicle Worldin, Rahi Beastsin sekä Dark Hunters-kirjat Ne auttoivat rakentamaan omaa Bionicle-maailmaani. Tuolloin aloin myös VezonThunderin apurina muokkaamaan juuri perustettuja BioArkistoja, jotka olivat hetken aikaa DarkHunterBase-wiki ja kirjoitin asioita omalle freewebs-foorumilleni. Potkin sivujeni vieraskirjasta MahriKing-nimistä hyypää Bio-Klaanin suuntaan, koska en pitänyt siitä, että sivua käytettäisiin Bio-Klaanin kilpailijana. Mainostin Klaania sivuillani ja BZPowerin foorumilla, jossa etsin suomalaisia faneja. Laitoin ainakin The Snowmanille silloin viestiä foorumistamme.

Klaani oli 2007 siirtynyt z6-invinsionfreelle. Olin todella otettu päämoderaattorin virastani. Pidin sitä suurenakin saavutuksena, vaikka minulla vain oli liikaa vapaa-aikaa istua tietokoneella ja liian vähän ystäviä oikeassa maailmassa. Tällöin foorumi ei vielä varsinaisesti risteänyt oikean elämän kanssa, miittailu kun oli vielä varsin pelottava ajatus ja ihmiset olivat vain hahmoja nettinaamioidensa takana.

2007 Greg Farshtey alkoi kirjoittaa Toa Nuva Blogia, Lesovikkin ja Karzahnin tarinaa ja Matoron ja Maxilos-Makutan tarinaa. Hän myös julkaisi BZPowerin foorumilla Tuyet-lyhyttarinan. Nämä olivat ensimmäisiä Gregin julkaisuja joita luin, sarjakuvien lisäksi. Pidin siitä miten ne muokkasivat tarinaa ja käyttivät tuttuja konsepteja ja hahmoja. Greg oli oikeasti minulle tärkeä kirjailija ja otin vastaan kaiken mitä hän kirjoitti. Hän kirjoitti tutuille hahmoilleni ja miljöölleni lisää tarinaa ja arvostin sitä suuresti. Luulin myös pitkään, että Bionicle oli yksinomaan hänen kynästään. Paljonpa tiesin, että koko tarina oli oikeasti Christian Faberilta, joka oli sairas ja kuvitteli kapseleiden sisältävän pieniä sotureita, jotka ajavat pois pahan viruksen elimistöstä.

2007 tai viimeistään 2008 teoriat Mata Nuin olemuksesta alkoivat olla villeimmillään. Fanit keräsivät kasaan todistusaineistoa Mata Nuin olevan tohungojen maailma. Sitten Amazon vuoti 2008-konseptivideon, jossa Toa Nuvat herättävät Mata Nuin Makutan ikeestä. Koko tarina alkoi käydä enemmän järkeen. Bohrokien luonne, Makutan olemattomuus ja suunnitelma, sekä Toain Kohtalo. 2008 oli lentävien Phantokoiden ja Mistikoiden aikaa. Jo silloin kritisoin toain ulkomuotoa, mutta keräilijänä ostin silti kaikki setit, paitsi kaikkia titaanisettejä, koska niitä ei tullut Suomeen.

2008 ei käynyt yksiin omien rakennelmien kanssa. Osat hajosivat ja lähetin niveliä Legon kuluttajapalveluun. Lopulta minulle käskettiin olemaan lähettämättä niitä enää. Työntekijät arvioivat siellä, että hajonneet nivelet toimivat ihan hyvin. Itkuisena tunsin Legon pettäneen minut ja en aikonut enää ostaa settejä. Mazeka, Vultraz, Icarax, Jetrax T6t (sininen/keltainen) jäivät hankkimatta. Tästä alkoi pitkähkö pimeä kauteni Legojen parissa.

Makutan ottaminen Mata Nuin kehon ja koko maailman valtaansa oli todella siistiä. Olisin halunnut seurata suosikkihahmojeni taistelua maailmaansa vastaan ja Makutan yritelmiä kukistaa toain aloittavia kapinapesäkkeitä. Sen sijaan sainkin 2008 jo liiaksi saamaani vaihtoehtomaailmahöttöä. Greg meni todella överiksi vaihtoehtoisten maailmojensa kanssa. Saimme 2008: Mata Nui on kuollut maailman (The Kingdom), Toa Tuyetin Imperiumimaailman (The Toa Empire), ”matoranit” ovat tehneet holokaustin myyräkansalle (lasten kuvakirja The Journey of Takanuva) ja toat ovat hobitteja ja matoranit ihmisiä maailman (Brothers in Arms). Lisäksi Vezon sai vielä ulottuvuusharppailun voiman ja saimme 2009 lisää maailmoja (Makuta on Mata Nui/Mata Nui on Makuta maailma), sekä oudon Bara Magna-maailman, jossa Miserix johtaa Skralleja.

 

2009 oli promo- ja vuotokuvien perusteella ihan hauskaa vaihtelua näin ensi alkuun. Huhut uudesta elokuvasta kuulostivat mukavalta ja elementtiteemaiset setit olivat ihan hienoja. Promokuvien Matoro Inika sai villit teoriat pyörimään Tuonpuoleisesta ja se olisikin ollut jännä suunta sarjalle. Lopulta se olikin vain hiekkaerämaata ja moottoripyöriä. Jotain puuttui. Yritin kyseisenä vuonna seurata tarinaa mahdollisimman tarkasti. Luin Reing of Shadowsin, Skrallien imperiumin, sekä Tardukin ja muiden agorien matkasta Labyrinttilaaksoon, sekä sarjakuvat. Katsoin ja hankin myös Bionicle 4 elokuvan, mutta se oli suuri pettymys. Hahmot oli kuvattu todella robotisoituineina, eivätkä lastenelokuvan tekijät olleet välittäneet siitä, että niiden piti olla orgaanisia olentoja, joilla kyborgisia lisäkkeitä.

2009 parasta antia olivat ne muutamat maininnat Toa Nuvista ja heidän edesottamuksistaan Makutan hallitsemassa maailmassa. Ne olivat asioita joista välitin. Glatorian-asioista siistimmät olivat mielestäni Malum, josta tuli Voroxien johtaja sekä Tuma ja tämän Skrallit. Tardukin ja tämän porukan matkasta Labyrinttilaaksoon yritettiin tehdä hiukan MNOG/Valon naamio-henkistä mysteerien selvittämistarinaa, mutta se ei lopulta johtanut oikein mihinkään.

2009 muutimme Kangasalle ja en oikein päässyt huonon internetin takia seuraamaan mitä Bio-klaanissa tapahtui. Siitä syystä kyseiseltä vuodelta minulla on vain hataria klaanimuistoja. Jotenkin sopivaa, että koulun vaihto, uusi isäpuoli ja eristäytyminen nettikaveriporukasta osuivat samalle vuodelle. Lisäksi 2009 Bionicle oli heikoimmillaan ja näin jälkikäteen voi ajatella, että siitä haistoi sen kuoleman.

2010 saimme taas paremman internetin ja Bionicle elokuvan pettymys vaihtui pettymykseen Lego Companyyn. Bionicle Starsit olisivat viimeinen sarja Bioniclejä ja tarina loppuisi all stars-linjaan. Ostin kaikki Starsit ja olin edellisenä vuonna ostanut vain Raanun, Kiinan ja Mata Nuin. Vuoden 2010 tarinaa oli lähinnä Mata Nui Saga, jonka kuvitus oli perin hienoa ja Journey’s end. Greg oli luvannut jatkaa nettitarinoitaan Sphreus Magnan yhdistämisen jälkeen ja ne saivatkin muutaman osan vielä 2011. Nykyisin nämä tarinat Yesterday Quest, Sahmad’s Tale ja Powers that Be ovat todella keskeneräisiä ja kertovat lähinnä tarinaa siitä, miten Greg ei osannut suunnitella isoja juoniarkkeja etukäteen vaan suhtautui kirjoittamiseen perin sarjakuvamaisesti. Juoni keksittiin lennosta ja isoja kokonaisuuksia ei ajateltu. Olin todella pettynyt kun nämä tarinat eivät johtaneet mihinkään ja hutaisten tehty Bioniclen lopetus ei käsitellyt minusta tarpeeksi isoa hahmo- ja konseptikatrasta, jonka rikas tarina oli vuosien saatossa saanut kasattua.

Vasta Doctor Who ja Klaanon alkoivat muokata suhtautumistani enemmän siihen, miten näin Bioniclen tarinana ja osasin kritisoida Gregin ratkaisuja kärkkäämmin. Ehkä jätän tämän kuitenkin seuraavaan osaan, koska Klaanonista ja Doctor Whosta voin kirjoittaa isomminkin.