Pöytäkone-Linuxin vuosi (nimi yhä työn alla): Editointiretrospektiivi 2018

Varoitus: sisältää broilereita. Älä lue, jos et ole vilkaissut jotakin julkisuuteen jaettua versiota tarinasta!!! (eikä vain siksi, että se tykittäisi sinua broilerilla päin naamaan, vaan myös siksi, että mitä mieltä tämän tekstin lukemisessa muuten on)

Minä varoitin sinua. Tässä broilereita:

Hei kapuse tä luvussa 28 nähtiin kirja jonka nimi oli GNU/Maailmanhenki kysyisiin siis että: mitä siinä lukee???

Koko kirjan juoni ja vastaukset kaikkiin mysteereihin mutta kukaan ei saanut selvää koska Hegel kirjoitti sen

Hei kapu setä mikä on valkoinenkissan nimi?????

Neoliberalismi

Onx Anne-Elsa kaanonii???

Luvussa 5 Anne-Elsa Punavuorelta ”ehdottaa, että johonkin päin Helsinkiä pystytettäisiin jokin nähtävyys,jota kansalaiset voisivat vapaa-aikanaan ihailla”

ööh pitikö tässä biologissa olla jotain oikeaakin sisältöä

Niin no, tekstilajiltaan ”editointiretrospektiivissä” kun nyt liikumme, luontevinta lienee aloittaa siitä, mitä kyseinen editointiprosessi toi tullessaan. Suuria rakenteellisia ja juonellisia muutoksia ei ainakaan; ainoa muutos lukujaotteluun on se, että lisäsin kolmannen interlogin ja pilkoin viimeisen luvun kahtia (siitä lisää myöhemmin, mitä muutoksia harkitsin). Kokonaisuus on siis melko samanlainen keskitasolla – kielenhuoltoa, virhekorjauksia ja muita ns. matalan tason juttuja tapahtui paljon, temaattisesti teos selkeytyi ja johdonmukaistui, mutta lyhyt juonitiivistelmä pysyisi identtisenä.

Edeten äskeisen jaottelun mukaan alhaalta ylöspäin voin todeta, että hyvin harva kappale säilyi vailla mitään muutoksia. Editoin ja taitoin samanaikaisesti siten, että kävin ensin läpi plaintext-tekstitiedoston ja sitten taitoin sen esikääntäjälläni ja LaTeXilla pdf-tiedostoksi, jonka tarkistin uudelleen. Tällainen prosessi, jossa katsoin tekstiä useassa muodossa (tai sitten pelkkä kaksinkertainen editointi), auttoi eliminoimaan suuren osan kieliopillisista ongelmista, tönköistä lauseista ja asiavirheistä. Niitä kaikkia löytyy varmaan vieläkin, mutta enköhän vedä yhden sellaisen editointisession vielä tulevaisuudessakin; tärkeämpää on se, että suurin osa NaNoWriMo-hätiköinnistä on vuosien varrella sulanut pois.

Teoksen sisäisen maailman terminologia meni parilta osaa uusiksi. Uusi Vantaa ei ensimmäisessä luonnoksessa ollut nimetty mitenkään muuten kuin epämääräisesti ”kapinallisyhteiskunnaksi”; muutos alleviivaa Helsingin ja Vantaan paikallisidentiteettien vertailua ja satirisointia. Vaihdoin myös neuroverkkojen mallin kehityksestä käytetyn termin ”jalostaminen” kouluttamiseksi, joka on se oikeasti käytetty – taisin olla joskus sitä mieltä, että sana teki OMG TEHTIÖ ON ERÄÄNLAINEN NEUROVERKKO -luennan liian ilmiselväksi, mutta tuskinpa se niin suuri ongelma on. Lisäksi korjasin paljon sellaisia virheitä, jotka olivat jääeet NaNoWriMo-ajoilta; totuudenmuuntelulaitoksen nimi oli joskus ”tietojenmuuntelulaitos”, ja sairaan nopeesti kirjoittava menneisyyden Kapura oli käyttänyt termejä sekaisin halki teoksen. Myös neuroverkkotuotteiden nimet otin ylös ja yhdenmukaistin.

Ehkäpä näkyvin muutos on ns. ”inspiroivien lainausten” lisääminen jokaisen luvun alkuun. Lähdeluettelo tulee kirjapainoversioon; shillasin Bowmania aina silloin, kun joku tämän biiseistä oli vaikuttanut luvun tai teoksen tunnelmaan, mutta viisauden helmillään teosta rikastuttivat myös Kalevauva (eli ööh siis vauva.fi), Juha Sipilä, Tieto, Immanuel Kant, Donald Trump, Firefoxin virheilmoitus, Vantaa Style ja aika moni muukin. Alkulainauksilla on useita tehtäviä: olla vitsejä, ohjata lukijan tulkintaa sekä oikeisiin että vääriin suuntiin, shillata Bowmania ja ohjata muutenkin interteksteihin. Tarkemman erittelyn jätän sille kirjallisuustieteen maisterille, joka väittelee tohtoriksi 600000-sivuisella väitöskirjallaan ”Mitä Fidget Spinnerit symboloivat Pöytäkone-Linuxin vuodessa?” hypoteettisessä todellisuudessa, jossa joku kustannustoimittaja hyväksyy humalpäissään julkaistavaksi teoksen, jossa on Länsimetro-vitsejä jumalan vuonna 2018.

Kokonaisuudessaan tekstiä tuli jonkin verran lisää, sillä NaNoWriMo-kiireestä periytynyt kerrontani oli pikemminkin liian suppeaa kuin liian monisanaista. Saatan saksittaa pari juttua ensi editointikierroksella (viipyyköhän esim. haamueduskuntavaaliväittely liian pitkään?), mutta suurin osa nykyversion materiaalista on siellä hyvästä syystä.

Nyt lienee hyvä hetki käsitellä paria palaute-ehdotusta, jotka Matorob Sedäb jätti viime versiosta, ja joita kaikkia harkitsin mutta en siinä muodossa toteuttanut:

Miksei ole kiusallista teinikolmiodraamaa? Muuten olisikin, mutta teoksen vakavuusaste on noussut jo liian korkeaksi siinä vaiheessa, kun sellaista olisi mahdollista olla. Tämä jokaisesta YA-kirjasta ikinä tuttu trope saa yhden tai kaksi vitsimainintaa, mutta minusta sen jättäminen siihen palvelee Zyrbopin ja Xcvbn:n suhteen kehitystä parhaiten.

Miksi aavikkovaellus on niin pitkä? Tätä oikeastaan harkitsen edelleen! Pari melko lyhyttä lukua sen keskivaiheilla voisi hyvin yhdistää ja tiivistää; odotan lisää lukijapalautetta, ennen kuin teen mitään. Aavikkovaeltajien hyökkäys ja sen jälkeinen osio palvelevat minusta tarinaa parhaiten sellaisenaan; aavikkovaellus oli kirjan juonikuvioista ehkä tämän editointikierroksen aikana rajuimpia muutoksia kokenut, ja minusta teksti jäi siihen muotoon, että sen lukujako on perusteltavissa uudistetulla draaman kaarella.

Yritin myös valaista paremmin kakkosnäytöksen merkitystä Zyrbopin ja Xcvbn:n hahmokaarille nykyisessä muodossaan. Jälkimmäinen jäi oikeastaan nytkin aika suuuuubtekstiksi, mutta katson seuraavalla editointikierroksella, löydänkö mitään sopivaa väliä asian käsittelyyn.

Miksei lopun antikliimaksia vahvisteta sillä, että Zyrbop ja Xcvbn lähtisivät kohti teloitustilaisuutta suuremman joukon, kuten aavikkovaeltajien, kanssa? Itse asiassa sen oli tarkoituskin mennä juuri noin, mutta vain suunnitelmissa, jotka tein ennen lopun kirjoittamista. Yritin editoida loppuosaa vähän tällä silmällä; minusta aavikkovaeltajien (ja ehkä muiden) rekrytoiminen ei siinä mielessä toimisi, että antikliimaksi alkaa jo siitä luvusta, jossa Zyrbop ja Xcvbn jäävät yksinään jumiin sinne kerrostaloon. Näiden suunnitelman ei ole tarkoituskaan olla mikään epätoivoinen viimeinen suurhyökkäys Helsingin synkkiä voimia vastaan, vaan yksinkertaisesti ainoa asia, mitä nämä voivat tehdä maailmassa, jossa vaikuttavat olevan täysin yksin. Tässäkin odotan lukijapalautetta.

Mitä tapahtui sitten suuressa mittakaavassa teemojen tasolla? Mahdollisesti hajanaista kokonaisuutta yhdistääkseni päätin editoida siltä näkökannalta, että jokainen yksittäinen juonikuvio yrittää vastata yhteen kysymykseen: kuinka on oikein toimia, jos joutuu kamalaan parodiadystopiaan (tai jopa ihan tavalliseen dystopiaan)? Jokaisella Lehtosen perheen jäsenellä on oma vastauksensa, joita tarina tarkastelee:

Konsta: älä välitä yhtään mistään. Lienee melko ilmiselvää, miksi tämä osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi.

Jari: tottele yhteiskunnan sääntöjä siitä näkökulmasta, että stabiliteetti on tärkeämpää kuin muutos parempaan. Jarin hahmokaaren käännekohta on siinä, kun tämä tajuaa, että täydellinen kuuliaisuus ei lopulta riittänyt pelastamaan edes tämän omaa perhettä.

Hanna onkin jo hieman monimutkaisempi tapaus. Muutamat lisätyt lainaukset ja viittaukset ohjaavat tulkitsemaan Hannaa Elon Muskin tai Steve Jobsin kaltaiseksi neoliberalistiseksi ihanteeksi, joka väittää yrittävänsä parantaa maailmaa – mutta vain liiketoimintansa kautta, ei niinkään yhteiskuntajärjestelmää muuttamalla. Mieleeni jäi Walter Isaacsonin Jobs-elämäkerrasta kuva ristiriitaisesta ihmisestä, joka toisaalta uskoo teknologian kykyyn parantaa maailmaa ja irtisanoutui kristinuskosta siksi, ettei uskonut Jumalan voivan sallia lasten kärsimystä kehitysmaissa, mutta joka ei toisaalta juurikaan lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, kohteli läheisiään arveluttavasti ja loi yhtiön, joka oli usean halpatyömaiden työntekijöiden oloihin liittyvän skandaalin kohde. Toimiiko tämä? Voiko maailmaa parantaa vain järjestelmien sääntöjä noudattamalla, vai onko välttämätöntä tiedostaa myös järjestelmien puutteet? Eräänlainen vastaus tähän teoksessa… Pöytäkone-Linuxin vuosi!

Zyrbop: kirjaimellisesti tämän koko hahmokaari, eikä edes mitenkään hienovaraisesti. Tarvitseeko sanoa enempää?

Ja hei, lopuksi vielä siitä nimestä. Nykyinen on täysin teoksen ydinteemojen mukainen, mutta reilusti liian marginaalinen viittaus – nimen ainut funktio ei kuitenkaan ole palvella kirjan tulkintaa, vaan on myös sellaisia pelottavia asioita kuten ”markkinointi” ja ”myyntitilastot”. Vaikka joku kustantaja teoksesta kiinnostuisikin, ensimmäinen kommentti olisi varmaan ”btw vaihda nimi”. Tässä joitakin ehdotuksia:

GNU/Maailmanhenki Myöskin aivan liian marginaalinen nimi, mutta ehkä joka nykyistä paremmin teosta kuvaava.

Helsingin kupoli Tylsä paikkanimi, mutta teokseen sopiva hyvä sekoitus scifikliseitä ja nykyajan asioita.

Vuonna 2017 Viittaa aivan liian vahvasti intertekstiin, joka ei suinkaan ole teoksen ainoa, mutta idean tasolla hyvä. Voi vittu, tästä mieleeni tulikin, etten muistanut viitata Orwellin klassikon huonon suomikäännöksen legendaarisiin ALIKONEKIVÄÄREIHIN! Laitoinpa heti ylös. Vastedes on kaanonia, että kaikki teoksessa esiintyvät ampuma-aseet luokitellaan alikonekivääreiksi.

Vitkettipinneri/Länsiteleportaatio/joku muu ajankohtaishuumoriviittaus Muuten hyvä, mutta mikään mahdollinen ei taida olla tarpeeksi keskeinen teoksen kokonaisuuden kannalta.

Lopputulos: ööh en tiedä. Jos on mielipiteitä näistä (tai jopa omia ehdotuksia, joita saa donitsivarastaa), heittäkääpä kommentteihin.

Vastaa