Mata Nuin Punainen Kirja

Tämän tekstin ajatukset syntyivät alun perin muistiinpanoiksi itselleni, joihin voisin (ja olenkin) viitannut siellä täällä tarinassa saadakseni konkretiaa siihen, miten Mata Nuihin oikein uskotaan. En nyt tee tästä laajempaa mietelmää koko uskonnosta, koska siitä voisi puhua aika pitkään, ja osa siitä on aikeissa näyttää tarinassakin. Käsittelen tässä siellä täällä mainittua Mata Nuin Punaista Kirjaa, mitä on kuvattu pyhänä kirjana. Ensimmäinen vertauskohta on tietysti Raamattu, ja tavallaan myös koko uskonto on meillä väkisinkin rinnastunut kristinuskoon sellaisena kulttuurisena hegemoonina. Minusta on tärkeää olla ottamatta kristinuskosta liikaa vaikutteita, vaikka toisaalta osa niistä tekee kyllä tarinalle hyvää ankkuroimalla uskontoa paremmin hahmojen arkimaailmaan. Juuri vaikka kaikki kristillisten juhlapäivien matoran-versiot yms. 

Olen ajatellut, että Punainen kirja muistuttaa enemmän Vanha testamenttia/heprealaista raamattua eli tanakia, koska siitä puuttuu Jeesuksen tai Muhammedin kaltainen ”päähenkilö” ja ehkä yleensäkin uskonto on vähemmän ”narratiivikeskeinen”. Halusin, että sekä lakikirjallisuus (Tooran/Mooseksen kirjojen myöhemmät luvut) että viisauskirjallisuus (Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja) ovat tärkeässä roolissa, koska ne sopivat vibaan matoran-yhteisön tarkasta sääntöjen seuraamisesta. Tanak on Raamattua tai Koraania parempi esikuva, koska sen päähenkilö on juutalainen kansa yleensä eikä yksittäinen suuri profeetta. Matoran-usko on minusta jo koodattu aika ”abrahamilaiseksi” tarinassa, kontrastina athismin (usein) buddhalaisiin/taolaisiin yms. viboihin. Kunfutselainen ajattelu kyllä sopisi ihan hyvin pohjaksi matoran-etiikalle, mutta en tiedä siitä tarpeeksi, että osaisin kirjoittaa aiheesta. 

Tämä kuvaus keskittyy lähinnä viralliseen, kirjalliseen versioon Mata Nuin uskosta, mutta se on tietysti hyvin pieni osa elettyä uskoa, mihin kuuluvat rituaalit, uskomukset, perimätieto ja kaikki muu sellainen. Niistä ehkä joskus enemmän, mutta ne ovat ehdottomasti jotain mitä olen myös miettinyt. Kirja vain on hyvä saada käsitellyksi ensin.

***

Mata Nuin Punainen Kirja on kokoelma uskonnollisia opetuksia, jotka on koottu kirjalliseen muotoon. Ne tiivistävät Mata Nuin uskon opinkappaleet. Perinteisesti teos on kirjoitettu vanhalla mataialla, mutta käytännössä mataiaa käytetään lähinnä rituaaleissa ja muut osat ovat matoraniksi. Vanha käännös teokselle on ”Suuren Hengen Punainen Muuri”, viitaten aikaan jolloin opetukset kaiverrettiin kylän Historian Muuriin. 

Ennen kuin käsittelemme Punaisen kirjan sisältöä, on eriteltävä muutama kirjan versio. Kolme yleisintä versiota nykyään ovat Vanha Metrulainen, Uusi Metrulainen ja Kardalainen. Metrulaisen ja Kardalaisen version erot polveutuvat aina skismasta alkaen, ja muodostavat kaksi omanlaistaan perinnettä lukemattomine eroineen, vaikka ydinoppi onkin sama. Sen sijaan Uusi Metrulainen käännös on syntynyt osana Uuden-Uljaan Suunnan reformeja, joita Turaga Dume on hallintokaudellaan toteuttanut. Liturginen hallintoneuvosto, joka on sen teettänyt, on kuvannut Uutta Metrulaista käännöstä pyhän kirjan ”modernisaationa”, mistä on tehty selkeämpi ja mistä on karsittu suuri määrä ”eteläistä legendaa” joka on sinällään arvokasta mutta ei Suuren Hengen oppia. Moni pohjoisen seurakunta on ottanut käyttöönsä Uuden käännöksen, mutta vanhaa käyttää vielä huomattava määrä uskovia, etenkin sellaisilla alueilla jotka kuuluvat pohjoisen opin vaikutuspiiriin mutta jotka eivät tahdo seurata Turaga Dumen uudistuksia sellaisenaan.

Punainen Kirja muodostuu kolmesta osasta. Tässä on kuvattu Vanhan Metrulaisen tradition mukainen sisältö. Kardalaisessa versiossa on lisäksi Sydämen Psalttari sekä 2. ja 3. Elämän Kirja. Joissakin Metrulaisissa versioissa on mukana Taivaanvalojen psalttari. Uusi Metrulainen versio on tiivistänyt useita kirjoja ja muuttanut etenkin Velvollisuuden kirjoja Turaga Dumen itse kääntämällä tavalla. Tämän lisäksi Uuteen painokseen yleensä liitetään mukaan Kaupungin Aikakirja, joka keskittyy Metru Nuin historiaan ja luettelee kaikki sen Turagat ja näiden opetukset, mutta sitä ei sinänsä pidetä pyhänä kirjana. Kirjojen nimet vaihtelevat, sillä käännökset vanhasta mataiasta ovat monesti tulkinnanvaraisia, eikä kaikkia alkuperäissanojen vivahteita olla kyetty tiivistämään helposti nyky-matoraniin.

Kirjat:

Yhtenäisyyden Tie eli opetukset hyveistä. Kirjat ovat runomuotoisia ja tarkoitettu ääneen rukoiltavaksi koko yhteisön voimin. Ne on rakennettu kuuden Vähäisemmän Hyveen (Rohkeus, Puhtaus, Usko, Luovuus, Ahkeruus, Rauha, ks. MNOG2:n Charms) ympärille, samoin kuin Kuusi Hyvettä palvelevat aina Kolmea Hyvettä (Yhtenäisyys, Velvollisuus, Kohtalo).

Rohkeuden (Tulen) Psalttari: Rukouksia Makutaa ja pahaa vastaan. Ne käsittelevät rohkeutta toimia sekä välittömästä vaarallisessa tilanteessa mutta tärkeämmin, rohkeutta toimia maailmassa, joka on täynnä pahuutta ja epätäydellisyyttä. Moni rukouksista on hyvin lyhyt ja mantran muotoinen. Matoro siteeraa Sugalle Toain rohkeuden mantraa: ”Rohkeus varjoista versoaa”, mikä lienee yksi säe tästä kirjasta.

Puhtauden (Veden) Psalttari: Rukouksia, joilla puhdistetaan mieli harhoista ja pahoista ajatuksista, ja joilla vastustetaan houkutuksia. Kirjaa on toisinaan kutsuttu kokoelman kauneimmaksi, sillä sen rukoukset ovat hyvin runollisia ja solisevia.

Uskon (Ilman) Psalttari: Rukouksia Suuren Hengen kunniaksi. Ne ovat tyyliltään iloisia ja niiden tarkoitus on vahvistaa luottamusta luomakuntaan, Kohtaloon ja Suuren Hengen hyvään tarkoitukseen. 

Luovuuden (Kiven) Psalttari: Rukouksia ja lauluja, joilla varmistetaan työn onnistuminen ja kiitetään siitä. Käsityöläisten kirja, jonka rukoukset korostavat sitä, miten jokaisen luovuudessa piilee kipinä Suuren Hengen luovuudesta, ja miten käsien työt ovat osa samaa suurta luomisen jatkumoa.

Ahkeruuden (Maan) Psalttari: Rukouksia, joita lauletaan työtä tehdessä ja kiitokseksi työstä. Ne eivät keskity itse luovaan prosessiin, vaan työhön ”iloisena velvollisuutena.” Tämä on psalttareista pisin, sillä se sisältää hyvinkin yksityiskohtaisia erilaisten ammattikuntien rukouksia juuri kiven tai puun tai metallin käsittelyyn. Rukoukset ovat usein myös pitkiä ja toimivat hyvin toistuvasti laulettuina ”työrukouksina.” 

Rauhan (Jään) Psalttari: Rukouksia mielenrauhan saavuttamiseksi. Ne ovat usein muodoltaan lyhyitä ja toisteisia, ja niiden merkitys on auttaa uskovaa hallitsemaan mielensä. 

Velvollisuuden Tie eli säännöskokoelmat. Nämä kirjat koostuvat vanhojen aikojen viisaiden opetuksista siitä, mitä sääntöjä Hyveiden Tien kulkijan pitäisi noudattaa. Kirjan nuorin osa, joka on vakiintunut vasta historiallisella ajalla.

Työn Kirja: Työläisille suunnattu kirja, joka keskittyy työn etiikkaan ja matoranille sopivaan elämään. Se rakentuu hyvistä ja huonoista esimerkkitapauksista, joita seuraa lyhyt teesi, joka tiivistää tapauksen säännöksi. Sääntöjä on 12.

Suojeluksen Kirja: Sotureille suunnattu kirja, joka keskittyy Toain etiikkaan. Samoin kuin Työn kirja, se koostuu esimerkkitapauksista ja niistä muodostettavista teeseistä. Jos Työn Kirjan tapaukset ovat käytännössä mahdottomia yksilöidä, sillä ne ovat niin arkisia, useimmat Suojeluksen Kirjan tarinoista on ainakin perimätiedossa liitetty johonkin historialliseen sankariin. Kirja ei sisällä Toa-Koodia, mikä on myöhempää perua, mutta useimmat Toa-Koodit ammentavat Suojeluksen Kirjasta ja pyrkivät tiivistämään sen opetukset. Sääntöjä on 24.

Viisauden Kirja: Viisaille – erityisesti johtajille – suunnattu kirja, joka käsittelee sitä, miten yhteisöä tulee johtaa, millaisia laajempia sääntöjä siinä on hyvä olla ja miten johtajan tulee toimia. Kuten muutkin Velvollisuuden kirjat, se rakentuu esimerkkitapauksille, mutta ne ovat luonteeltaan melko vaihtelevia. Ne saattavat käsitellä yksittäisiä henkilöitä tai kokonaisia valtakuntia. Viisauden Kirjalle perustuu ajatus Turagoiden johtavasta roolista yhteisössä. Sääntöjä on 48.

Kohtalon Tie eli tarinat suurista tapahtumista, jotka ohjaavat maailmaa.

Ajan Kirja: Se mikä alkaa ”Aikana ennen aikaa.” Kertomus Suuresta Hengestä ja Makutasta, maailman luomisesta, enkelten lankeemuksesta ja pahuudesta, Toain ilmestymisestä ja suojelusta. Tarina muodostaa uskon perustan ja se toistetaan Amaja-piireissä joka vuosi. Tämä on todennäköisesti kirjan vanhin osa, sillä mukaelmia tarinasta on löydetty niin kaukaisilta ajoilta kun arkeologisia todisteita yleensäkään on. Pelkästään tätä osaa on toisinaan nimitetty ”Punaiseksi Kirjaksi.”

Elämän Kirja: Kertomus Suuresta Varjosta ja siitä miten Kohtalo johdatti sankarit Elämän Naamion luokse, ja he estivät maailmaa hukkumasta pimeyteen. Kirjaa pidetään Turaga Jovanin kirjoittamana, joka oli Elämän Kuninkaan toa-ryhmän johtaja. Se on sekä historiallinen kertomus että allegorinen tarina valon ja varjon ikuisesta taistelusta. Kardalaisessa perinteessä tarina on huomattavasti laajempi ja on nostettu keskeiseen rooliin.

Valon Kirja: Kirjan muoto on profetia, jonka Turaga Ruruva on laatinut. Se kertoo Suuresta Puhdistuksesta ja Makutan häviöstä, kun Kuusi Sankaria ja Seitsemäs Toa kukistavat tämän, ja Suuri Henki korjaa maailman Kohtalon mukaiseksi. Myös tämä tarinarunko on todella vanha, ja vanhimmissa versioissa on Ajan ja Valon kirjan tarina yhtenä kertomuksena. Kirja sisältää Ennustuksen Valotusta, jonka mukaan Valotut ennen Seitsemättä joko suistuvat varjoihin tai palavat liian kirkkaina, ja vasta Viimeinen Valottu löytää tasapainon ja korjaa maailman.

Muut kirjat

Toisinaan Punaiseen kirjaan luetaan myös Taivaanvalojen Psalttari, mutta Metrulaisessa perinteessä se on erillinen kirja. Se koostuu Turaga Seldon selityksistä tähdille, tähtikuvioille ja taivaankannen kohteille, ja sitä käytetään ennustamisessa. Ennustaa voi kahdella tavalla: Punaisen tähden eli Initoin avulla tai Toa-tähden avulla. Tavallisesti ennustetaan sen perusteella, missä tähdistössä Punainen tähti on. Se ei noudata minkäänlaista säännönmukaisuutta, mutta ajatellaan, että tapahtumat toistuvat, joten kun selvitetään missä Punainen tähti oli tietyllä hetkellä aikaa sitten, sen ajan tapahtumien voidaan ajatella tapahtuvan uudelleen. Myös sillä on merkitystä, mistä suunnasta Initoi ylittää tähtikuvion. Toa-tähdestä ennustaminen puolestaan ennustaa yksittäisen toan, tämän ryhmän tai kenties tämän varjeleman saaren kohtaloa. 

On suuri määrä uskonnollisia tarinoita, jotka eivät ole osa Punaista kirjaa, mutta joita pidetään lähes universaalisti merkittävinä. Tästä yksi esimerkki on Luomisen Kirja (joka kyllä sijoitetaan Kohtalon kirjoihin Luoteissakarassa ja tietyissä lahkoissa), joka kertoo ilmestyksestä, jossa kirjoittaja kulkee läpi Takoja Artakhan kultaisen paratiisin, ja sitten läpi Vääräsarvi Karzahnin tuhkaisen helvetin. Kirja kuitenkin antaa ymmärtää, että Artakha ja Karzahni olisivat jonkinlaisia kuolemanjälkeisiä palkintoja tai rangaistuksia, mikä ei luonnollisesti sovi yhteen Punaisen tähden opin kanssa, minkä takia Luomisen Kirja nähdään yleensä lähinnä allegorisena teoksena.

Kummallisessa asemassa on myös Punaisen Ruhtinaan Kirja. Sen sisältö on esoteerinen ja tausta tuntematon, ja se käsittelee legendaa nimeltä Tren Krom. Nykyään Tren Kromin suhtaudutaan lähes yksinomaan vihamielisesti matoran-kansan keskuudessa, mutta kartoissamme on edelleen suuriakin alueita – kuten Punavirta ja Kromin niemimaa – joiden alkuperäiset nimet juontuvat Tren Kromista. Kirjassa on hyvin vähän konkretiaa, mutta se maalaa kuvan jumalallisesta olennosta, joka on kenties Suuren Hengen apulaisluoja, eräänlainen Makutan kaltainen enkelihahmo, joka on kuitenkin kadonnut maailmasta. Kirja on kielletty useimpien kirkkojen toimesta, sillä se on ollut lähtökohta lukemattomiin harhaoppeihin. 

Täytyy myös mainita sankarirunoelmat. Toa-legendat ovat usein pyhimyskertomuksia, jotka kuvaavat historiallisten tai legendaaristen toien elämiä ja kohtaloita. Elämän Kirja kuuluu tavallaan tähän genreen, mutta yleensä nämä runoelmat ovat tyyliltään vähemmän muodollisia. Vaikka niissä on opetuksia hyveistä, ne pyrkivät myös viihdyttämään. Näihin kuuluu seuraavia:

• Toa Mataia: Tarinaperinne legendaarisesta Suuren Hengen omasta toa-ryhmästä, heidän luonteistaan ja teoistaan sekä selityksiä siitä, miten he hallitsevat luontoa. 
• Jovaaninen sykli: Tarinaperinne, joka käsittelee Jovanin ryhmän kuuden jäsenen elämää ennen, matkan aikana ja sen jälkeen, esim. Nivan Kardalaisen Teot.
• Viima-sykli: Tarinaperinne ensimmäisen toa-ryhmän tragediasta, esim. Viima ja Vasama sekä Viima ja Käärme. 
• Toain Tornin Tarinat: Pohjoismantereen toaperinnettä
• Yksittäisistä Toista kertovat legendat, kuten Puhtaan Veden Leton Legenda sekä Mielen Ritarin Runoelma. 

Uuden-Uljaan Suunnan reformeissa on alettu myös kerätä Toa Mangaihin liittyviä legendoja ja korostaa niitä omana perinteenään, siitäkin huolimatta että osa Mangaista on edelleen Toia. 

Vaikka useimmat tarinoista käsittelevät toia, samanlaisia kertomuksia on myös esimerkillisistä matoraneista tai turagoista. 

Punainen Kirja yleensä painetaan nimensä mukaisesti punakantiseksi, ja kuvioidaan Suuren Hengen viisisakaraisella tähdellä (pohjoisessa) tai siluetilla (etelässä). 

***

Tosiaan nämä ajatukset eivät ole kaikilta osin kovin pitkälle pureskeltuja. Unohdinko jotain asioita, mitä pitäisi sisällyttää? Millaisia ajatuksia teillä on tästä aiheesta?