Film theory: Musta vapahtaja (2019) ENDING EXPLAINED + ANALYSIS (ft. matpat) [IS TORAHKSHI TRANS?]

what’s up gamers tänään silleen kerron klaanon viestistä Musta vapahtaja ja saattaa sisältää spoilereita siitä tai ehkä ei lue niin saat selvää

Ensiksi on hyvä pitää mielessä hieman aiemmin ilmestyneet Klaanon-osat Jänön jekku ja Punainen maisema; ensimmäinen siksi, että se toimi eräänlaisena mallina tämän viestin tyylille ja teemoille, ja jälkimmäinen siksi, että sen merkityksestä on deepest gamer lorea, joka käy ilmi tämän biologin lopussa. Kannattaa silleen muistaa, että sellainenkin on olemassa.

Juostaan ensiksi kovaa vauhtia viestin läpi tehden kaikenlaisia havaintoja myöhempää tulkinnallista osuutta varten. Spoilerisyistä en voi enkä erityisesti halua kommentoida sitä, mitkä yksityiskohdat olivat oman käteni tuotosta ja mitkä eivät – Kepe ja G tarjosivat minulle paljon hyvää lorea, joten aika moni asia on konkreettista ennakointia Klaanonin tulevaisuudesta. (Itse asiassa koko Mustan vapahtajan pääpointin voi katsoa olevan parin sellaisen asian pohjustaminen, joista minulla tuli G:n kanssa sattumalta puhetta. Parasta gursbuma sedän työtaakan keventämistä on varastaa tulevia juonellisia yksityiskohtia ja kirjoittaa niistä itse ensin!)

Otsikko

Ai viestin nimi? Ei kun se kirjaimellinen hirvittävällä css-kamaluudella tehty juttu siinä, missä viestin nimi yleensä olisi (se itse asiassa onkin siellä, mutta läpinäkyvänä, ja kuva on vain sen elementin venytetty tausta. puolustuksekseni se on validia html vitosta. ehkä). Tällä kikalla ei varmaan ole mitään hirveän syvällisiä merkityksiä (paitsi vihjata lukijalle, että muitakin spesiaalimuotoiluasioita on tulossa), mutta minä käytin siihen jumalauta vaivaa niin katson itselläni olevan oikeuden puhua siitä noin yhden kappaleen verran. (CSS-kikan saa halutessaan varastaa; kaikki koodi on <style>-tagissa viestin alussa. Inspiraatiosta kiitos Verenperinnölle, joka vaihtoi kyseisen elementin fontin samalla jekulla.)

Aloitus (mikä vittu on hyvä nimi tälle pätkälle)

Koko se juttu ennen ensimmäistä musiikkisoitinta. Siinä onkin itse asiassa deepest lorea… vai deepest meaningia???

  • ennakoi viestin rakennetta (hahmojen näkökulmasta kirjoitetut torahkshi-, enkeli- ja rikon sääntöjä -pätkät)
  • ennakoi viestin dialektista luonnetta (se on se juttu jossa on silleen juttu ja vastakohta ja sitten ne tekevät jotain taikaa ja tulee uusi juttu joka on ehkä jollakin tapaa parempi tai jotain siihen suuntaan t Georg Wilhelm Friedrich Hegel): torahkshin mieleen tuleva sana ”pakoreitti” on fysikaalinen arvio, enkelin ”ihme” jonkinlainen psykologis-spirituaalinen merkitys sen vastakohtana ja lopulta ”helvetti” metafyysinen totuus, joka nousee esiin ristiriitaisten osiensa vuorovaikutuksesta
  • ja lisäksi nuo ovat myös hyviä avaimia hahmojen maailmankuviin

En tiedä, kiinnittikö kukaan lukijoista yhtä paljon (tietoista tai epätietoista) huomiota Mustan vapahtajan aivan ensimmäisiin kappaleisiin, mutta itse kirjoitusprosessi lähti oikeastaan käyntiin vasta silloin, kun keksin, millaisen aloituksen halusin tehdä. Tässä vietissä on aika paljon erinäistä sälää, ja turvaudun useaan vastaavaan kielellis-rakenteelliseen keinoon taikoakseni sille edes jonkinlaista sisäistä koherenssia. Aloituskappale oikeastaan jo sitoo yhteen pääteemat ”mikä on Atheon?” ja ”onko identiteetin kadottaminen hyvä asia itse asiassa” väittämällä, että metafyysisen totuuden saavuttaa erilaisia subjektiivisia näkökantoja tarkastelemalla. Viesti siitä, mikä on Atheon, on vääjäämättä viesti myös niistä, jotka ajattelevat Atheonin olevan jotakin; näin Mustan vapahtajan kaoottiset yksityiskohdat kietoutuvat yhteen.

Verstas-intro

Biisi on Dinosaur Pill, joka on paitsi merkityksellinen identiteettitematiikan kannalta myös melko törkeää ennakointia siinä mielessä, että viestissä on pian aika paljon dinosauruksia.

Muuten minulla ei ole tästä osuudesta hirveästi sanottavaa. Sen tehtävä on lähinnä paskoa kaikki lukijan ennakkokäsitykset siitä, mihin tämä juonikuvio olisi menossa (hauska seikkailu Verstaassa? matatu lorea?), jotta voi paljastua, mikä on oikea syy Mustan vapahtajan tapahtumapaikkaan: se, että siellä sattuu olemaan joku tyyppi, joka on joidenkin mielestä Atheon, ja se on hyvä aasinsilta viestin varsinaiseen sisältöön.

Se on itse asiassa koko alun tarkoitus ylipäätään – en tiedä, mitä lukijat ajattelivat Jänön jekun jälkeen tapahtuvan, mutta se ei varmaan ollut tämä. Halusin kehystää absurdit sisäkertomukset mahdollisimman hyvin siinä mielessä, että lukija luottaisi niiden olevan todella menossa johonkin. Profeettaan, melko kuumottavaan ja mystiseen hahmoon, vetoaminen riitti toivottavasti siihen, että tällainen mielikuva tuli.

Torahkshi-sisäkertomus

Seuraa DEEPEST FOORUMI LOREA:

  • kaikki Klaanon-omahahmojen (myös joukostamme jo poistuneiden) repliikit ovat (melkein) suoria lainauksia ketjusta Torahkshi lähtee tyhmästi; vain kiistattomasti foorumikulttuuriin viittaavat sanat on muutettu (esim. Arkistoilla oli onneksi sopiva tuplamerkitys)
  • Nui-Lhitu on viittaus siihen, että Torahkshilla oli myöhemmin tuplatunnus NL42 (Neuvostoliitto 42 (Nui-Lhitu 42))

Mutta mikä onkaan näiden elementtien merkitys?

Matatu-juonen (jota tämäkin viesti edustaa, vaikkei ehkä hirveän eksplisiittisesti) yksi kantava elementti on metafiktiivinen epämukavuus. Matatun tapauksessa (ja oikeastaan myös tässä) se tarkoittaa esimerkiksi jatkuvaa taistelua huumorin ja vakavan sisällön välillä sekä loputonta arvuuttelua siitä, onko koko homma pelkkä vitsi vai onko sillä jokin oikea pointti.

Torahkshi-sisäkertomus on metafiktiivisesti epämukava sillä tapaa, että se kysyy aitoja, oikeita kysymyksiä siitä, ovatko kaikki omahahmomme itse asiassa autoritaarisia kusipäitä. ONKO SNOWIE FASISTI?????? Tällaisen sisällön epämukavuutta lisää nähdäkseni vielä enemmän se, että suorilla viittauksilla foorumikulttuuriin viitataan välillisesti myös meihin itseihimme, Klaanonin-kirjoittajiin: kertooko se meistä jotain, että emme hirveän usein pysähdy miettimään keksimämme fiktiivisen satumaailman valtarakenteiden oikeutusta?

no siis ei varmaan oikeasti mutta MITÄ JOS????

Mutta ymmärtänette pointin. Tämä on Torahkshin jekku: aiheuttaa metafiktiivistä epämukavuutta kysymällä, ovatko tarinan (oma)hahmot itse asiassa sangen epämoraalisia yksilöitä, jos nämä suhteutetaan oikeisiin arvoihimme. (tämä ei varmaan aiheuta metafiktiivistä epämukavuutta jos kirjoitti jo omahahmostaan esim terroristin mutta ajatus on tärkein)

Tätä vahvistaa Torahkshin ideologian ironinen kuvaus: toisaalta se on vallankumousta ja satanismia, toisaalta… varovainen toive siitä että vaalit vois olla kiva. Torahkshi ei olisi mikään radikaali oman maailmamme ideologisessa ympäristössä. Nui-Lhitu on Antti Rinne. Tämä on kaanonia. (Saatoitte huomata, että Torahkshin manifestin kohtaan ”BIO-KLAANIN JÄSENET, MEILLÄ TAITAA OLLA SAMA SUUNTA – OIKEUDETTOMAN ADMINVALLAN VASTAINEN” on piilotettu SDP:n slogan viime vaaleista.)

Lopuksi vielä mielenkiintoinen havainto: suomen pronominien ollessaan viittaussuhteensa sukupuolittuneisuudelta vajaita Torahkshi ja Yksisiipinen enkeli ovat hahmoja, joiden sukupuolta ei ole voinut tietää viestin Jänön jekku perusteella. Kohta, jossa Torahkshi sukupuolitetaan selkeimmiten, on itse asiassa tämän kertomuksen sisällä oleva takauma (”Mene, tyttäreni Toro-Rahkshi”), jonka sisältöön kuuluu mm. se, että Torahkshi saa (uuden) nimen. Hmm?

Jatkopointti pariin edelliseen: olisiko metafiktiivistä epämukavuutta sellainenkin, että matatu – tähänastisessa Klaanonissa lähinnä julman ja epäoikedenmukaisen väkivallan arkkitehti – kerää jostain syystä ympärilleen tyyppejä, joilla… on päteviä syitä olla pitämättä yhteiskunnasta ympärillään? Entä jos… entä jos matatulla on ehkä joku pointti? Onko matatu ehkä oikeassa joissain jutuissa? Tähän palataan vielä.

Toinen hauska yksityiskohta: Nui-Lhitulle kuvataan tämän salamannopean tarinassa vierailun aikana maneeri, joka myöhemmin toistuu Yksisiipisellä enkelillä (ringissä kuulijoidensa ympäri käveleminen). Tarkoittaako tämä jotain???

Tämän osuuden rakennetta voi verrata Yksisiipisen enkelin sisäkertomuksen vastaavaan, mutta se on ehkä järkevämpää myöhemmin. Myös loppurepliikki – Jokeri-lainaus – toistuu enkelin osuudessa, mihin myös palaan myöhemmin.

Heti kertomuksen jälkeen Yksisiipinen enkeli kyseenalaistaa Torahkshin kertomuksen luotettavuuden ja tuo siten ilmi, että siinä oli epäluotettava kertoja. Tämä ei ollut muuten ilmiselvää, koska kerronta oli kolmannessa persoonassa eikä siis varmaankaan kirjaimellisesti se, mitä hahmo sanoi toisille tarinan maailmassa. Siitä huolimatta näin tulkitseminen on houkuttelevaa. Mitä kertoo Torahkshin hahmosta se, että tämä haluaa muistaa tapahtumat näin? En minä aio tehdä kaikkea analyysiä puolestasi, päättele vaikka itse. Oleellista on lähinnä se, kuinka tämä kytkeytyy teemaan Atheonin subjektiivisuudesta.

Ja sitten alkaa toinen sisäkertomus.

Yksisiipinen enkeli

Runo taisi olla ensimmäinen asia, jonka tästä viestistä kirjoitin. Se on minun (ja trokeemankelin) mielestä muuten mitallisesti puhdas, mutta yksi sana on ongelmallinen: peba. Se aiheuttaa aina mittavirheen, koska ei voi kaksitavuisena ja lyhyellä tavulla alkavana sanana sijaita säkeen viimeisessä runojalassa. (Tämä ei silleen haittaa, koska on peba loren nähden perusteltua, että se murtaa aina runomitan, ja viestissä myöhemmin tapahtuva keskustelu mittojen rikkomisesta on kirjoitettu tätä näkökulmaa ajatellen)

En tiedä, mitä muuta sanoisin tämän viestin Manala-osuudesta. Se on pitkä, mutta ehkä ansaitsee pituutensa, koska siinä on oma sisäinen draaman kaarensa ja… siinä on kuningas Julien? En tiedä, oliko Manala-kuvauksen saaminen teistä jännittävää, mutta sen kirjoittaminen ainakin oli.

ei kun siis keksinkin mitä haluan sanoa. seuraa täysin oma tulkintani, joka ei liity (ainakaan minun aloitteeni perusteella) mitenkään klaanonin tulevaisuuteen: OLIKO JULIEN OIKEASSA JOISSAIN JUTUISSA????

Manala-loresta saadaan tietää ainakin seuraavat asiat:

  • Ainakin joidenkin käsityksen mukaan Manala oli Suurille olennoille paikka, johon ne saattoivat tunkea epäonnistuneet luomuksensa. Tämä on uskottava tulkinta, koska Manala on metafora biofanonille.
  • Manala sijaitsee Karzahnin alla. Sitä vartioivat mahtavat Manaat. Julienilla on jonkin verran käskyvaltaa niihin liittyen, mutta kaanonin perusteella tiedämme, että Karzahni niitä itse asiassa komentaa.
  • Julien on yllättävän enemmän lawful evil kuin voisi olettaa: tätä vaikuttaa ehdottomasti kiinnostavan oman valta-asemansa ylläpitäminen ja säilyttäminen, mutta muuten Manala on oudon chilli paikka. Gaggulabiokin oli varmaan tätä mieltä käydessään tekemässä ehkä tähän asti tarpeettomimman ja kyseenalaisimman cameonsa.
  • Manalan (ja Julienin?) Atheon-käsityksessä Atheon on jollakin tapaa estynyt (”Vielä kun kuningas lienen / Manalassa hallitsehen / Kunnes jälleen nousee meille / keisari tuo kaaoksesta / Sathanas se yhtyy taasen /palaa herttua hajonnut”), mutta uskomusten mukaan tulee vielä takaisin

Täysin perusteeton tulkinta: Julien kansoineen on Karzahnin tahdosta vankina maan alla (karkaamisella on hintansa – viestissä ei sanottu, kenen hinta se on), mutta uskoo tosissaan siihen, että Atheon palaa jonakin päivänä vapauttamaan manalalaiset. Koska Manalan luomismyytissä painotetaan Julienin vallan oikeutusta, kuulostaa myös uskottavalta, että Julien kokee kriittisen tärkeäksi sen, että on vielä itse kuningas Atheonin palatessa.

Epämoraalisiin tekoihin vapauden saavuttaakseen turvautuva kuningas on vankina alamaistensa kanssa maan alla… onko manala vain eräällä tavalla undertale??? (julienin avio ero juonikuvio koska ilmestyy)

(ja siis koen yhä tarpeelliseksi täsmentää, että tämä on täysin omaa tulkintaani eikä silleen viktor wars sbroilerseja. mutta se on minusta myös ihan hyvä sellainen ja g ei valittanut manala-kuvauksestani joten ehkä se on myös jossain määrin totta. ilmestyy pian???)

Mitähän kaikkea muuta tässä tapahtuu? Abezi (joka sai nimensä jostain yksisiipisestä enkelistä, unohdin jo mytologisen viittauksen) paljastaa kirjoittaneensa Aila Meriluodon runon Punainen maisema (palataan siihen vielä) ja kertoo viestin teeman.

Ja sitten on Hevisaures.

Hevisaures on kusipää. ja silleen hieno varainen alluusio asiaan jossa on yksi eri kirjain. ja perustuu oikeasti yhteen membuun (KLAANON: Clan Members ilmestyy pian)

Sukupuolinäkökulmia ehkä löytää tästäkin. Hevisauresin ja enkelin suhde on monessa mielessä aika epämiellyttävä: enkeli vaikuttaa arvostavan Hevisauresta aidosti, ja tämä käyttää sitä hyväkseen juonitelleensa tämän mukaansa. Hevisaures myös käyttää hyväkseen sitä, että on fyysisesti vahvempi, raahatessaan enkeliä kohti Julienin tuomiota, mutta tuleekin sitten (oikeutetusti) kuristetuksi kuoliaaksi saatana.

Niin ja nimillä tehdään taas pointti: Oli hänellä nimi, mutta minkään Manalasta saadun kantaminen mukanaan oli turhaa; nimillä oli voimaa, samoin niiden hylkäämisellä. Hmmm??????

tai siis ehkä tässä yritän vain sanoa että a) bonkles lore sukupuolesta on tyhmää enkä halua miettiä sitä b) koodauksen ei ehkä välttämättä edes tarvitse olla mitään muuta kuin juuri sitä – vastinetta tarinan maailman sisällä ei tarvita – mutta trans luenta torahkshista ja yksisiipisestä enkelistä on ehkä silleen juttu jonka voi tehdä ainakin jos on epätoivoinen queer-tutkija joka on lukenut 700000 sivua bionicle fanficiä löytääkseen jonkun joka elää tarpeeksi kovaa yhteiskunnassa jotta siitä voi kirjoittaa väitöskirjan

ja se siis palvelee yhä samaa tarkoitusta: herättää pelottavan kysymyksen siitä, että mitä jos matatu liittolaisineen onkin woke ja oikeutetusti klaanonin maailman valtarakenteita vastaan

Lisäksi kiinnostava havainto: Abezin kuvataan nauravan tai hymyilevän koko ajan, mikä on myös Torahkshille kuvattu maneeri (ja itse asiassa johtuu vain Torahkshin avatarista foorumilla). Mitä tämä tarkoittaa???

Ai niin, vitsi joka on hauska vain minulle: jos ajattelee tosi, tosi, tosi laveasti, Manala-osuuden voi katsoa olevan äärimmäisen väljä viittaus elokuvaan… El Ángel. Se on ehkä siinä mielessä hyvä vitsi että viesti on täynnä myös Jokeri-viittauksia ja jumalan vuonna 2019 kaikkia rikollis mielipuoli elokuvia on välttämätöntä verrata Jokeriin.

Onkohan silläkin jokin merkitys, että Torahkshin ja Yksisiipisen enkelin syntykertomukset parodioivat ja vitsailevat teemoitettu rikos henkilö elokuvilla, joiden päähenkilöt ovat miehiä ja jotka itse asiassa eivät sano hirveästi yhteiskunnasta, jossa elämme??? Ehkä, jätetään sekin sen queer-tutkijan mietittäväksi.

Verrataanpa nyt enkelin ja Torahkshin sisäkertomusten rakennetta. Ensimmäinen on matka vapaudesta vankeuteen, toinen päinvastoin. Kumpikin käsittelee sitä, kuinka päähenkilö sai nimensä; toinen alussa, toinen lopussa. Myös loppurepliikit ovat toistensa vastakohtia. Näin se dialektiikka varmaan toimii? ”Teesi on lähes suora lainaus elokuvasta Jokeri, antiteesi sen versio josta on vaihdettu sanoja, synteesi Kalevala-teemaisen sisäkertomuksen kanssa limittäin kerrottu totuus Bionicle-Saatanan metafyysisestä luonteesta.” – hegel’s trick

Jälleen huomautan, että tätäkin sisäkertomusta voi analysoida epäluotettavan kertojan näkökulmasta. Miksi Yksisiipinen enkeli haluaisi ajatella, että asiat menivät juuri näin? Tälläkään kertaa en aio antaa suoraa vastausta ja tälläkin kertaa sen sijaan tokaisen, että oikeasti se liittyy teemaan Atheonin subjektiivisuudesta ja siitä, kuinka tarinat saavat merkityksensä kontekstissa. Mutta sen voi pitää mielessä, jos huomaa joskus pohtivansa tätä viestiä.

Rikon sääntöjä

Tämän kehyskertomuksen suurin vitsi on se, että se on Ulxelaser-juonikuvion peruspremissin – Megabotaraxin etsinnän – selitys, joka asettaa koko viestikokonaisuuden uuteen valoon. En kuitenkaan aio käsitellä sitä nyt; mikä biologi tämä on, Film theory: Kohtalon asukit II: Ajan, ulottuvuuksien ja maailmojen pimeyspeilisota (2018) ENDING EXPLAINED + ANALYSIS (ft. matpat) [IS ARAGAN TRANS?]?

Sen verran kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos äskeiset sisäkertomukset olivat teesi ja antiteesi, tämä on synteesi t hegel. Onkohan silleen hauskaa, että viesti, jonka päähahmoja voisi vähän kuvata marxisteiksi, on tematiikaltaan hyvin hegelistinen? Ehkä vähän joo. Saa nauraa jos oli hauskaa jonkun mielestä.

Kirjaimellisesta sisäkertomuksesta ei minulla ole tosiaan hirveästi sanottavaa, mutta osuus sen jälkeen on mielenkiintoisempi. Musiikki on (cover) yhdestä mysterys dungeon -biisistä, jota tarjosin G:lle tunnusmelodiaksi mysterys krickitille, joka…

ööh…

kuka vittu se on????

no siis ilmiselvästi en spoilaa sitä mitä tiedän ja en edes tiedä kaikkea

Sen verran huomaa ehkä vähän keskivertoa nokkelampi lukija, että pätkässä esiintyy sellainen jännä juttu kuin kantele, joka ehkä silleen vähän liittyy kalevalaisuuteen, joka on aiemmassa Klaanonissa (mm. tässä viestissä) assosioitu vahvasti athismiin ja siihen liittyviin asioihin. Muuta eksplisiittistä lorea tässä viestissä ei ole, ja vastauksia haluavan pitää pikemminkin yrittää lukea krickitin kertomusta suhteessa viestin muuhun sisältöön.

Sitten lähinnä Rikon sääntöjä kertoo meille, mikä tämän viestin teema on ja mitä se tarkoittaa. Kuten jo tuli mainittua, vähemmän suorasti Musta vapahtaja käsittelee myös identiteettikysymyksiä – erityisesti sitä, onko vanhan minänsä unohtaminen toisinaan ihan siisti juttu. Perinteinen ote matatu-juonikuvioon voisi olla, että matatu on hirvittävä taikaolento, joka sekoittaa liittolaistensa sielut, mutta minä halusin olla vähän kyseenalaistavampi. Onkohan Rikon sääntöjä sitä mieltä, että on kivempaa olla Rikon sääntöjä kuin joku vitun matoran Bro-Korossa? Entä Torahkshi ja enkeli verrattuna siihen, mitä nämä joskus ennen olivat? Ehkä joo.

Kokonaisuutena Mustaa vapahtajaa voisi kutsua maailmanrakennusviestiksi, mutta minusta se on (juuri keksimääni noloa sivistyssanaa käyttäen) postloristinen sellainen. Perinteinen maailmanrakennus lienee tarinan maailmassa tosien väittämien kertomista; Musta vapahtaja tekee sitäkin, mutta myös päinvastaista – se enemmän kyseenalaistaa Atheonin olemuksen kuin antaa suoria vastauksia.

Sellaisenkin Klaanonin voisi kuvitella, jossa jonkin tällaisen viestin pointti lähinnä on, että twist twist Profeetta ei olekaan Atheon, siihen on jotain muuta lorea. Minä halusin käsitellä asiaa vähän syvällisemmin ja vähän enemmillä nyansseilla – myös siksi, että se oli minusta hauska näkökulma, mutta myös siksi, että en tiedä itsekään, onko itse asiassa näin! Minulla ei viestiä kirjoittaessani ollut eikä nytkään ole hirveästi keskivertoa Klaanon-lukijaa enempää tietoa athismijuonen syvimmästä loresta, joten oikeastaan Musta vapahtaja on esimerkki siitä, kuinka kirjoittajan epätietoisuus muokkaa tuotosta. Tämä viesti ei sano Atheon on x vaan ehkä enemmän kysyy, mitä tarkoittaa, että x on Atheon. Onko tällaisella kysymyksenasettelulla pointti Klaanonin tulevaisuuden kannalta??? no siis toivottavasti on koska gee oli tästä silleen että ok hyvä postaa vaan

Mitäs vielä… ai niin, Punainen maisema. Lauonkohan nyt liian ilmiselviä väitteitä jos tämän selostuksen jälkeen selitän kädestä pitäen, mikä sen pointti oli? Se oli runo, joka ei luomisprosessinsa puolesta liittynyt mitenkään Klaanoniin. Siihen kuitenkin luotiin Klaanon-assosiaatioita asettamalla se kontekstiin (mm. sivulle klaanon piste fi), jossa näin tapahtuu. Tämä ehkä sanoo jotain syvällistä merkityksen luonteesta yhteiskunnassa, jossa elämme.

Ehkä todellinen Atheon olikin Aila Meriluodon runo Punainen maisema.

Kommentit

  1. Se on minun (ja trokeemankelin) mielestä muuten mitallisesti puhdas

    En maininnut tästä itse viestin kommenteissa, koska tarinan sisällä virheet sinänsä ovat perusteltavia, ja Klaanonissa nyt ei edes olla nähty täysin puhdasta mittaa (Tarina-Manukin muistaakseni sotki runojalkoja, joskin sekin perusteltiin viestissä). Mutta siis muutama huomio peban lisäksi: Yhdyssanat kuuluu laulun rytmin vuoksi kirjata erilleen, siksi ainakin “arkkidemoneita” on mahdottomassa paikassa. Trokeemankeli ei tätä huomaa itse, vaan muistuttaa että ne kuuluu pilkkoa. Lisäksi vaikka yhdeksantavuiset runojalat ovat sinänsä sallittuja, niitä esiintyy tässä hyvin runsaasti, ja muutama oli hyvinkin raskaita sellaisia. Pitkät tavut pitkässä jalassa uhkaavat helposti rikkoa rytmin. Muutenhan tyyli oli sinänsä aika onnistunutta, ja nautin joka tapauksessa lähes puhtaasta käytöstä!

    Mitä tulee muuhun, tämän pukeminen dialektiikaksi oli aika hyvää analyysiä, enkä itse sitä kovin tietoisesti huomannut. Sen sijaan trans-luentaan olen niin herkkä että se tulee mieleen melkein aina kun puhutaan uusista nimistä.

    Niin ja kiinnitin lukiessa huomiota css-otsikkoon ja arvostin.

    Niin ja siis julien ja matatu ja muut on ehdottomasti oikeassa, se on ilmiselvästi koko Klaanonin ydinajatus.

    Saa nauraa jos oli hauskaa jonkun mielestä.

    joo

    mutta siis, en kuitenkaan usko että viestin kirjoittaja tarkoitti tätä ihan näin, joten olet faktuaalisesti väärässä

  2. Kielitieteellistä pedantisointia/pohdintaa: onko “arkkidemoni” itse asiassa yhdyssana??? :thinking::thinking::thinking:

    No siis ensinnäkin on mietittävä, mitä “yhdyssana” itse asiassa tarkoittaa. “Juttu joka koostuu kahdesta osasta” ei riitä ilman tarkempaa pohdintaa siitä, mitä kyseiset “osat” itse asiassa ovat, koska kukaan ei varmaankaan väitä esim. johdinten kelpaavan (kirja+sto ei ole yhdyssana).

    Vaikka kaikenlainen ns. muu sälä kuin sanan vartalo laitetaan suomen kielessä useimmiten sanan loppuun, on sellaisiakin tapauksia, joissa ennen vartaloa on jotakin jännää. Epä+pätevä ei ole yhdyssana, vaikka siinä on kaksi “osaa” (epä on tietääkseni jonkinlainen vanha partisiippi kieltoverbistä); mitä on osien oltava ja onko arkki sellainen?

    Sellainen luonnehdinta kuulostanee uskottavalta, että yhdyssanan “osien” on oltava itsenäisiä sanoja. Epä ja sto eivät sovi käytettäväksi ilman vartaloita, joihin ne liittyvät, joten niistä muodostuvat kokonaisuudet eivät hahmotu yhdyssanoiksi. Onko arkki itsenäinen sana? On tietenkin, terveisin esim. paperiarkki, Nooan arkki ja se juttu biologiasta, mutta nyt tulee twist twist – ainakaan Wikisanakirjan mukaan sanalla arkki ei yksinään ole sitä merkitystä, jota sillä on sanassa arkkidemoni, vaan kyse on prefiksistä arkki-, joka tarkoittaa “korkein, ylin”.

    Voiko tästä olla eri mieltä? Voi hyvinkin olla, että jokin sanakirja listaa arkin tuon merkityksen itsenäisenä sananaan. Kyse lienee kuitenkin selvästi vähintään monimutkaisesta ja epäselvästä tapauksesta; yhdyssanaisuus, kuten moni muukin kielen ominaisuus, on enemmän jatkumo kuin kiveenhakattu totuus.

    mutta entä jos manalassa “arkkidemoni” viittaa demoniin joka käsittelee paperiarkkeja :thinking::thinking::thinking:

    Ja joo, yhdeksäntavuisia säkeitä on aika paljon. Muistaakseni monet sellaisista tapauksista johtuivat siitä, että halusin ehdottomasti käyttää lore syistä tiettyjä sanoja, jotka olivat vähän hankalia (gladiatuksen sanastossa on kalevalaisen runouden kannalta muitakin ongelmia kuin joidenkin sanojen pituus; esim. “braskentankki” on hankalasti alliteroitava. mikä on “vaka vanha väinämöinen” braskentanille. baka ??? braskentankki? aika kirottua).

  3. No siis hyväksyn sinänsä, mutta minusta tässä kohtaa pointti on nimenomaan se että lausutaanko se kuin pitkä yksittäinen sana, mikä ei minusta pidä paikkaansa. Tämä ei missään tapauksessa ole kovin eksakti tiede, mutta rytmillisesti pidän sitä kuitenkin epätäydellisenä tuossa kohtaa.

    Ja siis joka tapauksessa pidän tätä onnistuneena, mutta virheettömyysväitteet saa minut haluamaan väittää vastaan.

    baka baka braskentankki
    pieni punkki, tuo typerys
    pää sininen, suuri saksi
    kasvaa toukasta todeksi
    nousee nuori normaaliksi

  4. Joo siis lähinnä halusin pedantisoida.

    Kysymys mitan “virheettömyydestä” on monitulkintainen minusta siinäkin mielessä, että modernin, kirjoitetun kalevalaisen runouden suhde ääneen lausumineen on hämärä. Onko “oikean” kalevalaisen runouden oltava tehty ja onko sitä arvotettava nimenomaan runonlausunnan näkökulmasta? Alkuperäisteos sisältää nimellisesti virheellisiä kohtia, jotka on kaiketi motivoitu ääneen lukemisen näkökulmasta; kun runon ensisijainen muoto on kirjoitettu, onko samanlainen sallittua, hyväksyttävää, suotavaa? Pitäisikö kirjoitetun kalevalaisen runouden edes yrittää mukailla runojen nimenomaan suullisella olomuodolla perusteltuja sääntöjä? Voiko “kirjoitettu kalevalainen runous” edes olla mikään juttu?

    tai siis en minä tiedä itsekään mitä mieltä näistä asioista pitäisi olla mutta vähän tämänsuuntaista discoursea on tietääkseni käyty suomessa kalevalan julkaisun jälkeen ylipäätään kun eri runoilijat ovat kirjoittaneet “kalevalaista” runoutta mutta tulkinneet/totelleet sääntöjä vähän eri tavalla

    kirjoittaessani en tosiaan miettinyt ääneen lausumisen näkökulmaa ja ensisijainen prioriteettini oli lähinnä saada mukaan oikeat lore sanat vaikka se tuottaisikin vähän kömpelöitä säkeitä niin tätä ei kannata myöskään tulkita hirveän vakavana kannanottona kalevalaisen runouden normien mukailemisesta kirjoitetussa runoudessa

  5. okei nyt mennään kunnon diskurssiin ja hot takeja tulossa

    Pitäisikö kirjoitetun kalevalaisen runouden edes yrittää mukailla runojen nimenomaan suullisella olomuodolla perusteltuja sääntöjä? Voiko “kirjoitettu kalevalainen runous” edes olla mikään juttu?

    Minusta on täysin selvää että klassiset runomitan säännöt perustuvat nimenomaan laulamiselle ja rytmille, muuten koko mitasta katoaa pohja. Tietysti kun suuri osa nykyrunoudesta on kirjoitettua, se on kehittynyt omaan suuntaansa, mutta silloin voisikin puhua modernista kirjoitetusta runosta vähän omana juttunaan.

    Tämä kuitenkin selvästi käyttää lauletun runon tyylikeinoja, ja siksi syntyy oletus että se pyrkii pysymään perinteisessä poljennossa. Esimerkiksi jos tämä oli tyyliltään muuten modernimpi, käyttäen esimerkiksi einoleinomaisia säkeenylityksiä, olisin ehkä taipuvampi hyväksymään muitakin epästandardeja tyylikeinoja. Nykyisellään se kuitenkin ammentaa nimenomaan kalevalaisesta estetiikasta¹, joten voisi olla perusteltua myös väittää että siitä poikkeaminen on virheellistä. Ei sillä, kyllä hyvästä modernistakin runomitallisesta tekstistä löytyy perinteinen rytmi, mutta sen täydentäminen muilla tyylikeinoilla ehkä mahdollistaa enemmän leikittelyn.

    No siis oikeasti tämä oli vain irrallinen pointti, varsinaisesti tarkoitan vain että jos mistä tahansa syystä haluaa pitäytyä joissain “säännöissä”, niissä on hauskaa pitäytyä myös niiltä osin joita trokeemankeli ei huomaa. Ja niiden alkuperäisten sääntöjen ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää alkuperäinen konteksti. Enemmän hain ehkä sitä, että jos hyväksyy että yhdyssanat jaetaan osiinsa, niin samaa logiikka voi käyttää muissa sanoissa jotka käyttäytyvät samoin, vaikka eivät ehkä olisikaan teknisesti yhdyssanoja.

    muutoin olen sitä mieltä että pidän avdesta ja jos olet eri mieltä, olet paha

    [1]: kyllä, peba ja braskentankki ovat 100% kalevalaista estetiikka noobit

  6. Tämä on minusta väite, jonka voi kyseenalaistaa! Se on selvää, että ääneen lausumisen tukeminen/mahdollistaminen on mitan yksi funktio. Mutta voiko sillä olla muita sen lisäksi — tai sen sijaan?

    Mietitäänpä suomenkielistä käännöstä Runebergin Hirvenhiihtäjistä. Siinä on käytetty alkuperäisteoksen tavoin heksametriä, joka soveltuu suomen kielen sanapainosääntöihin aika huonosti, ja siksi teoksen kieli on kömpelöä, myös luettuna mutta varsinkin lausuttuna. Miksi näin? Miksei suomentaja vaihtanut mittaa, jos sen ensisijainen tarkoitus on tukea runonlaulantaa?

    Minä sanoisin että siksi, että mitta palvelee Hirvenhiihtäjissä ensisijaisesti toista funktiota — intertekstuaalista. Mitta asettaa teoksen idyllieepoksen genreen. Tämän vuoksi mitassa pysyminen oli suomennoksessa tärkeämpää kuin ääneen lausumisen luonnollisuus; Hirvenhiihtäjät on kirjoitettua kieltä, ja mittaakin voi analysoida ensisijaisesti siitä näkökulmasta.

    Sama koskee minusta Mustaa vapahtajaa: mitta voidaan nähdä ensisijaisesti intertekstuaalisena elementtinä. Runon lukeminen ja arvioiminen puhuttuna kielenä on mahdollinen valinta, jonka lukija voi tehdä, mutta ei minusta ainut sellainen — eikä mitan vääjäämättä pakottama.

    (Ei sillä, etteivätkö runon kömpelöt kohdat olisi sellaisia kirjoitettuinakin, mutta lähinnä yritän perustella, miksen itse miettinyt puhutun kielen näkökulmaa sitä kirjoittaessani enkä lukiessani.)

  7. No siis, tällä oletuksella minä vähän toiminkin. Se ei varsinaisesti vaikuta siihen mitä tarkoitin tuolla lainatulla kohdalla: se viittasi enemmän laajempaan keskusteluun lauletusta/kirjoitetusta runolaulumitasta. En siis varsinaisesti tarkoita, että kysymys olisi tämän nimenomaisen tämän tekstin luonteesta, vaan enemmän olen kiinnostunut sen säännöstön taustasta johon Musta vapahtaja viittaa. Varsinainen pointtini on se mitä sanoin lopuksi, eli että kun kerran on päätynyt viittamaan tiettyyn mittaan, minulla on oikeus aloittaa rasittava pitkä ja pointiton viestiketju siitä nipottamiseksi

  8. Niin no, minun varsinainen pointtini on, että mitta ei tee pakolliseksi tulkintaa jostakin kalevalaisena runoutena, jota on analysoitava runonlausunnan näkökulmasta, vaan voi myös toimia irrallisena intertekstuaalisuuden keinona, joka ei muuta runon luonnetta ensisijaisesti (vaiko täysin) kirjoitettuna tekstinä.

    Kun siis ne varsinaiset jutut, joista oli puhe (esim. arkkidemoni yhdyssana vai ei) ovat vakavampia mittaongelmia ääneen lausuttuna kuin tietokoneen näytöltä lukiessa.

    ei sillä etteikö tämä olisi vähän turhan keskustelu kun ne ovat vähän kömpelöitä kirjoitettuinakin

    mutta pedanttista vääntöä kalevalaisen runouden puhutun ja kirjoitetun luonteen suhteen ristiriidoista pittää olla

  9. Ehkä isompi kysymys on se, miten ihmiset todellisuudessa lukevat tällaista tekstiä. Mitkä ovat ne piirteet jotka riittävät tekemään tekstistä viittauksen kalevalaiseen runolauluun?

    Olen ihan valmis uskomaan, että siihen riittää suunnilleen kahdeksan tavua ja ehkä vähän alkusointua, toistoa ja vanhahtava sanasto. Silloinhan suurimmalla osalla varsinaisista säännöistä ei ole edes merkitystä, koska suurin osa nykysuomalaisista ei välttämättä edes tiedä niiden olemassaolosta.

    Jos on näin, niin silloinhan ainut syy välittää säännöistä on vain tietty taiteellinen mielenkiinto. Ja koska minä lasken yhdyssanatulkintani osaksi säännöstöä, minä olen oikeassa ja sinä? Cancelled.

  10. Yhdyssanadiskurssiin sanoisin, että puhutun kielen ja runonlausunnan kannalta yhdyssana on otus, jossa on pääpainon lisäksi sivupaino, muulla ei tässä yhteydessä liene väliä.

  11. Pedantisoin vähän käsitteistä, koska niitä on ylipäätään tässä keskustelussa käytetty vähän hassusti. Minulle opetettiin painokäsitteet näin: pääpaino on sanan ensitavussa ja sivupaino parittomissa tavuissa sen jälkeen (ei viimeisessä). Esimerkiksi sanalla Bras.ken.tank.ki.en pääpaino on tavulla Bras ja sivupaino tavulla tank.

    Näillä määritelmillä ei voi erottaa yhdyssanaa ja yksittäistä sanaa, jossa on vartalon lisäksi jotain muuta – esimerkiksi sanat epäluulo ja jääpala lausutaan kummatkin siten, että ainut painollinen elementti on ensimmäinen tavu, jolla on pääpaino. Sen sijaan yhdyssanan jääpala voisi kyllä erottaa sanaliitosta jää pala (esim. “jää pala kakkua”), koska siinä tavut jää ja pa olisivat kumpikin pääpainollisia.

    Kalevalamitassa yhdyssanoja käsitellään tietääkseni kuten sanaliittoja (pilkottuina osiin), mikä on itse asiassa ero puhuttuun kieleen, jossa niillä on käsitteiden pääpaino ja sivupaino näkökulmasta (yleensä) yllä kuvaamani ero.

    Kuinka ihmiset sitten painottavat sanaa arkkidemoni? Veikkaan, että siinä on – kuten puhutussa kielessä ylipäätään – paljon variaatiota, joka riippuu sekä puhujasta että tilanteesta. (Esim. sellainen ilmiö lienee tuttu, että käytännössä arkipuheessa pääpainoa ei ole jokaisella sanalla, vaan ne muodostavat pidempiä ketjuja.) Itse kuvittelisin lausuvani sen yhtenä sanana. Puhutun kielen moninaisuuden vääjäämätön seuraus on kuitenkin se, että kiistatilanteissa joutuu usein vain toteamaan, että ihmiset sanovat sen eri tavoilla, ja siksi mitään “väärää” vaihtoehtoa ei voi poissulkea. Runoilijat hyödyntävät tätä usein tulkitsemalla tilanteita itselleen kätevällä sanalla (klassinen esimerkki on sanan piano tavujen määrä).

    (vastaan varmaan nenyn viestiin joskus myöhemmin)

  12. Se pointtini vähän kuin olikin, että mitta ei erota toisistaan todellisia yhdyssanoja ja sanoja, jotka kuulostavat yhdyssanoilta. Sanaliitot ja yhdyssanat toki eroavat puhutun kielen mielestä, mutta se, että kalevalamitta samastaa sanaliitot ja yhdyssanat, on ehkä sitten eri keskustelunaihe kuin se, että se samastaa kaikki yhdyssanalta kuulostavat sanat yhdyssanojen kanssa.

  13. “mutta trans luenta torahkshista ja yksisiipisestä enkelistä on ehkä silleen juttu jonka voi tehdä ainakin jos on epätoivoinen queer-tutkija joka on lukenut 700000 sivua bionicle fanficiä löytääkseen jonkun joka elää tarpeeksi kovaa yhteiskunnassa jotta siitä voi kirjoittaa väitöskirjan”

    tämä

    has sjw gone too far - problem with forced diversity

    Ja siis eikö “mitä jos matatu on tosi woke”-tulkintaa meielkkäämpi luenta ole se, että vaikka se vetää puoleensa tyyppejä yhteiskunnan pohjalta, jotka ovat joutuneet kärsimään etc ovat yhteiskunnan uhreja… ei se tarkoita että se olisi itse jees. Silleen, nuo ovat ihan samoja asioita mitkä tekevät tyypeistä kouluampujia tai natseja. Yhteiskunnalliset ongelmat, jotka aiheuttivat Torakshin ja Enkulin ja muiden ongelmat ovat legit ongelmia, mutta Matatu ei todennäköisesti ole oikea vastaus niihin (vaan monarkia.)
    Ylipäätään jos haluaisi käsitellä sukupuolta bonkle-kontekstissa siihen olisi oikeastaan aika hyvät mahdollisuudet. Käytännössähän Bonklessa on olemassa vain gender eikä olleen sex. Sukupuoli on kokonaan sosiaalis-kulttuurinen konstruktio, olkoonkin että se on peräisin luojalajin luoduilleen antamasta yhteiskunnan lähtöasetelmasta. Bonkleilla voisi olla aidosti sukupuoleton yhteiskunta - se vaatisi vain kulttuurin muutoksen. Ja jos sitä haluaa käsitellä, en ole varma onko torakshin lähtötopic parodia paras tapa :/

  14. Tästä luennasta puuttuva ratkaiseva elementti on se, että lukija ei tiedä, mitä matatu aikoo, mutta bännityt tietävät:

    (ei sillä että tämän päättely vaatisi mitään eksplisiittistä mainintaa tekstissä koska lienee vähän ilmiselvää, että matatun liittolaiset tietävät enemmän kuin lukija tai klaanonin päähahmot)

    “Mitä jos matatulla onkin joku pointti” on tästä näkökulmasta minusta ihan hyvä kysymys Klaanonin tulevaisuutta varten. Se ei tietenkään tarkoita “matatu did nothing wrong”-luennan hyväksymistä, koska matatu on jo tehnyt ilmiselvästi perusteettomia asioita (esim lyönyt kissabioa päähän), vaan pikemminkin sitä, että juonikuvion teema on väkivallan ja muun vastaavan oikeutuksen pohdinta.

    No siis… varmaan ei, mutta minulla ei olekaan minkäänlaista kiinnostusta sukupuolen (tai seksuaalisuuden) käsittelyyn Bionicle-kontekstissa (tai sellaisen maailmanrakennuksen ylipäätään). Sukupuoli on Mustassa vapahtajassa merkitsevä elementti vain siinä määrin kuin ihmislukija sen sellaiseksi ymmärtää osaamalla löytää tarinasta metaforia ja subtekstiä. Siihen, miten sukupuoli toimii ison robotin sisällä, en halunnut enkä halua ottaa kantaa syistä, jotka ovat mm.

    • ei oikeasti kiinnosta (kuten yllä totesin)
    • tarkka maailmanrakennus todennäköisesti sotisi muiden kirjoittajien aiemmin kuvaamaa tai mielessään ajattelemaa vastaan, mikä on yhteisprojektissa kiusallista
    • viestin merkityksen tai hahmoista syntyvien tulkintojen kannalta sillä ei ole väliä

    Onko siitä haittaa, että tarinan hahmon (trans)sukupuolisuus on pelkkää koodausta ja subtekstiä? Riippuu vähän, mitä arvostaa; väitän, että ainoastaan puhtaan maailmanrakennuksen kannalta jotakin oleellista jää puuttumaan, ja puhdas maailmanrakennus ei minua kiinnosta. Kuten biologi sanoi, Musta vapahtaja oli tavoitteiltaan eksplisiittisesti maailmanrakennusviestin vastakohta aiheistaan huolimatta – tekoprosessin aikana kiinnitin enemmän huomiota kaunokirjallisiin keinoihin, huumoriin, hahmokuvaukseen ja temaattiseen maisemaan. Nähdäkseni näitä tavoitteita vastaan sotisi mikä tahansa suoran maailmanrakennuksellisia päämääriä palveleva lisäys viestiin.

    Mitä tulee queer-hahmojen kuvaukseen scififantasiakirjallisuudessa ylipäätään, oman kokemukseni mukaan parhaat esimerkit nimenomaan eivät tule teoksista, jotka keskittyvät fiktiivisten sukupuoli- ja seksuaalisuusjärjestelmien kuvaukseen, vaan pikemminkin päin vastoin. Ehkäpä voisi ajatella, että eksplisiittinen kuvaus siitä, mitä tarkoittaa olla queer fiktiivisessä kontekstissa, vieraannuttaa hahmoja lukijan omista kokemuksista ja ajatuksista? Tästä saa olla eri mieltä, mutta minä yritän luonnollisesti tehdä taidetta, josta pitäisin itse. Samanlaiset tavoitteet näkyvät luonnollisesti muidenkin Klaanon-hahmojeni (Kapura, Kissabio (ilmestyy pian)) sukupuoli- ja seksuaalisuusnäkökulmien kuvauksessa.

Jatka keskustelua: bioklaani.fi

Osallistujat