Heipä hei! Ja tervetuloa lukemaan hahmosuunnittelusta, jonka tein eräille Klaanon-hahmoille joku aika takaperin. Nyt kirjoitan hahmojen suunnittelusta nimenomaan visuaalisuuden kautta, eli siis siltä miltä hahmot näyttävät. Englanniksi tästä puhutaan käsitteellä ”character design”, mutta suomenkielinen käsite ”hahmosuunnittelu” ei ole – varmaankaan pienemmän skenen takia – niin kovassa käytössä. Mutta tästä on siis kyse tässä tekstissä. ”Miltä tyypit näyttää”, ja mitä se kertoo hahmoista ja maailmasta ja muuta sen sellaista.
Klaanon-hahmojen visuaalisuuden suunnittelu on mielenkiintoista, palkitsevaa ja vähän turhauttavaa hommaa. Palkitsevuus tulee ehdottomasti siitä, että on mukavaa olla osa tällaista elävää tekemisen kulttuuria, ja turhauttavuus siitä, että ne ovat bionicleja. Ei mitään bionicleja vastaan (Olen itse asiassa eräänlainen bionicle-fani!) mutta se asettaa aika paljon rajoitteita, enkä itsekään aina oikein tiedä, miten piirroksissa kovat ja pehmeät osat toimivat ja vuorovaikuttavat… Kanohi-naamat ovat vaikeita. (Myös esim. Miramaxille, Tahu Nuvan hyllyvät löllöposket never forget never forgive.) Mielenkiintoisuus tuleekin sitten näiden asioiden yhdistelmästä! Hirmuisen hauskaa hommaa joka tapauksessa!
Sellainen huomio vielä evääksi varsinaiseen suunnitteluosioon, että sorruin suunnitellessa vähän huonoihin käytänteisiin, enkä ottanut talteen luonnoksia ja konsepteja joita tein. Muutama tekstin liitteenä oleva kuva, jotka saattavat näyttää tällaisilta konsepteilta, ovat itse asiassa vain havainnekuvia, jotka piirsin tätä tekstiä varten. Tämä kuvastakoon eräänlaista flow-tilaa, jossa olin prosessin aikana. Harrastaessa saa olla epäammattimainen, ma luulen. Kuten ehkä tiedättekin, sikäli kun tällaisia hahmosuunnitteluja harrastatte, tulee suuri osa päätöksistä aika intuitiivisesti tilanteessa (kynä puhuu, tai ehkä palikat, jos se on formaattisi!), joten tehdessä on kiva tehdä ilman kummempia keskeytyksiä.
Mutta sitten itse asiaan! Sain siis Jöggeltä keväällä kuvitustehtävänannon Surutulitukseen: kuva siitä, kun Nurukan, Mexxi ja Naho tulevat kimpassa turpasaunoille. Minä en tietenkään tiennyt kontekstia kovin tarkasti – tehtävänanto oli kutakuinkin: ”Nämä kolme hahmoa ovat valmiita tappelemaan parkkipaikalla.” Pyysin prosessin aikana yksityiskohtia mm. vuorokaudenajasta ja sen sellaisesta, mutta kaiken kaikkiaan ihastuttavan vapaa kuvitustehtävä. Homma oli kuitenkin myös aika haastava, koska kyseisestä kolmikosta on aika vähän kuvitusta – ja osa olemassaolevasta matskusta on esim. sotapropagandaa… No, aina hauskempaa! Kävin kaikki olemassaolevat piirrokset ja rakennelmat aika huolellisesti läpi ja integroin sieltä suosikkijuttujani ja yleistä henkeä, jotta on selvää että kyse on samoista hahmoista.
(Suosittelen avaamaan tästä ison version kuvasta jos kiinnostaa ihmetellä tarkemmin!)
Kuvailen seuraavaksi prosessia samassa järjestyksessä jossa suunnittelin hahmot, helpoimmasta vaikeimpaan.
Nurukan
Nurukan on esiintynyt tästä kolmikosta selvästi eniten Klaanonissa ja elää vahvimpana mielikuvana ainakin omassa päässäni. Kyseessä on myös aika simppeli konsepti: iso ja vanha maan toa. Ihan jo kuvan sommittelun näkökulmasta halusin tehdä Nurukanista tosi ison, siis muhkeimman toan jota on nähty. (Toim. huom. osa päätöksistä hahmosuunnittelussa tosiaan perustuu ihan tähän täsmälliseen kuvaan, ja olisin saattanut päätyä eri ratkaisuihin eri kuvaa tehdessä.) Iso Nurukan tuntui oikealta myös sen takia, että hän on eräänlainen elämää suurempi historiallinen hahmo.
Yksinkertaisesta konseptista huolimatta en kuitenkaan halunnut tehdä Nurukania ihan helpoimman kautta, vaan halusin kokeilla vähän erilaista toa-haarniskaa (tai kehoa, en tiedä miten bioniclet toimivat..). Innoituksenani toimi Nurukanin rooli Mustassa Kädessä, joka on kuitenkin esteettisesti aika kaukana yleisestä toa-meiningistä. Jos toat ovat maagisia ja jopa pyhiä hahmoja, Musta Käsi on ankeasti ja rehellisesti sotilasorganisaatio. Olennaista on myös teknologinen kehittyneisyys. Minua siis kiehtoi ajatus tehdä Nurukanista jollain tapaa moderni sotilas. (Tai siis oikeasti Matoro on piirtänyt Nurukanille Suomen Puolustusvoimien kenttäpullon, mikä varmaan johdatti minut ajattelemaan näin…) Onnekseni päässäni asuu suuri kirjasto Yoji Shinkawan Metal Gear ynnä muita hahmokonsepteja, jotka usein yhdistävät realistista sotilaskuvastoa kaikenlaiseen scifi-taika-hassutteluun. Tästä innostuneena tiesin mistä lähteä liikkeelle, tarkemmin sanottuna luoti- ja sirpaleliiveistä:
Huomatkaa muuten, miten tällainen sirpaleliivihaarniskaratkaisu nostaa raskaan panssaroinnin hartioille, ja olkapäät jäävät kevyemmiksi. Tämä on ihan suosikkijuttuni, koska yleensä Iso Panssari Tyyppi saa sellaiset Warcraft-olkapalat, joita halusin tässä välttää, ihan jo vaihtelun vuoksi.
Sirpaleliivihaarniska näkyy myös lantion alueella: yleensä teen raskaammin haarniskoiduille hahmoille sellaisen haarniskahamehelman, mutta Nurukanille tein sirpaleliivin alaosasta roikkuvaa universaalinivelsuojusta muistuttavan haarniskapalan.
Ison kauluksen keskelle halusin sijoittaa jokseenkin pienen pään, ja tätä varten onkin näppärää, että Nurukanilla on Kakama, kenties kaikista pienipäisin naamio. Viiksivariantti on tässä vaiheessa jo ikoninen osa Nurukania, joten en tehnyt sen suhteen erityisiä muutoksia.
Jalkaan hain inspistä vähän muualta, ja päätin yhdistellä teemanmukaiseen maihinnoususaappaaseen aika paljon ritarin jalkasuojaa. (Nurukanin saapas (vai jalka??) on muuten ihan ok esimerkki siitä, miksi en loppujen lopuksi ole ihan kamalan tyytyväinen tähän kuvaan hahmosuunnittelun näkökulmasta: päädyin viimeistelytyyliin, joka piilottaa aika paljon yksityiskohtia, ja joka näin ollen antoi minulle jälleen kerran mahdollisuuden olla ottamatta kantaa bioniclejen anatomiaan, enkä joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Olisinpa vaan haastanut itseni kunnolla! Viestikuvituksena tämä toki toimii hyvin – en usko lukijain jäävän liiaksi miettimään Nurukanin kenkiä kesken lukemisen.)
Hanskat taisin vain, ööh, ottaa Tongun rakennelmasta about sellaisenaan. Ne puhuttelivat minua. Wolverine-kynsistäkään minulla ei ole oikein sanottavaa, paitsi että piirsin ne vähän huonosti.
Värityksen suhteen päätin olla kikkailematta. Kaikki kuvitukset (ja kuvaukset?) Nurukanista ovat tehneet siitä kokonaan mustan ja harmaan, mikä tietysti sopii Mustaan Käteen. Tämän lisäksi se helpotti koko kuvan väripaletin hallintaa. Vihreät hohteet ovat pieni väripiste ja bionicle-elokuvaviittaus.
Loppuun vielä vähän kontrastista. Minä uskon vakaasti, että melkein kaikki kiinnostavat suunnitteluratkaisut perustuvat kontrastiin, eli vastakohtaisten asioiden vaihteluun. Kevyt ja raskas, elegantti ja karu… Nurukaniin en lopulta keksinyt erityisen tyydyttäviä kontrasteja, minkä takia se ei ole mitenkään onnistunein suunnittelemani hahmo, mutta on siinä onneksi muutama toimiva vastakohtaisuus. Yksi on Nurukanin pulisonkisetä-pää, joka viittaa menneisyyden viiksekkäisiin setiin ja epäkäytännölliseen muotiin, ja jolla on siis hyvä kontrasti käytännölliseen ja uudenaikaiseen haarniskaan. (Vanhanaikainen pää, nykyaikainen varustus. Se on minusta ihan hyvä tulokulma Nurukaniin, siis myös psykologisesti.) Tämän lisäksi ranneterien pyhä epäkäyttännöllisyys on hyvä vastakohta muulle käytännöllisyydelle.
Naho
Kas, siinähän on Naho! Nurukanin osalta lopetin siihen, ettei siinä ole riittävästi kontrastia, Nahon kanssa lähden liikkeelle siitä, että sain tehtyä yksinkertaisilla kontrasteilla tosi paljon!
Naho on nähdäkseni eräänlainen nivelkohta Metru Nuin aatteellisella kartalla. Hän on menneiden aikojen kunniakas Toa-soturi isolla Teellä, mutta hän suhtautuu jokseenkin myönteisesti Dumen vahkisaatioon. (Matanauta mikä kyttä…) Tässä on minusta aika hyvä vastakohtaisuus maagisen ja mekaanisen sekä pyhän ja arkisen välillä, minkä sain mielestäni aika hyvin esile Nahon käsiin. Niiden ympärillä pyörii vettä mahdollisimman maagisena, mutta asento (sormet ovat hyvät elehdinnän tai elehtimättömyyden lähde! ps katsokaa barbie-elokuva ja katsokaa niiden sormia) on kurinalainen, harkittu ja lähes mekaaninen. Tämä yhdistettynä jokseenkin vähäeleiseen asentoon ja ilmeeseen toimii minusta hyvin viestimään asiallisesta soturista (joka saattaa olla huono tekemään eroa poliisin ja sotilasvoimien välillä). Naho on kuitenkin myös se hahmo, joka taistelee perinteisesti elementaalivoimilla eikä launchereilla.
Yleisen habituksen huomaatte olevan melko lailla metru-keho mallia 2004, ja tämäkin on täysin tarkoituksellista. Naho on kuin Lhikan, Metru Nuin ikoni. Ajattelin hyödyntää tätä siltaa ja tehdä kehosta tässä suhteessa hyvin kikkailettoman. Hänen kuuluu istua Metru Nuihin ja – tämän suhteen koen olevani nokkela – kaanoniin. Hän on kaanon-hahmo, joten halusin ottaa hänellä mahdollisimman settimäisen kehon.
Myös Nahon väritys perustuu tähän ajatukseen. Lhikan on tummanpunainen ja kultainen, Naho olkoon tummansininen ja hopeinen. Ei syytä temppuihin.
Jos jotain Nahosta muuttaisin näin jälkikäteen, olisin varmaan pistänyt Hunan linssin (jonka kopioin Matoron Naho-kuvasta) heijastamaan sillä lailla, että ainakin toinen silmä olisi jäänyt peittoon. Tämä olis nähdäkseni vahvistanut Nahoa eräänlaisena vahkisaation mahdollistajana. (Joo tämä on vain teorisointiani siitä mitä Klaanonissa ehkä tapahtuu perutuen yksittäisiin vuorosanoihin mutta se inspiroi minua hahmosuunnittelun suhteen!)
Mexxi
No niin, sitten vaikein. Mexxi on vähän sotku, juuri sellaisella tavalla, että hahmosuunnittelu hänen suhteensa oli erityisen hauskaa. Aloitetaan ilmeisimmästä: Meksikosta. Halusin hahmoon mukaan jotain Meksikoon viittaavaa, mutta se olikin oikeastaan aika vaikeaa: Meksikoon liittyvät mielikuvat kääntyvät aika huonosti eleganteiksi bionicle-ratkaisuiksi, ja ajavat aika nopeasti nolojen stereotyypien alueelle. Pidin kuitenkin tärkeänä, että Mexxi edustaa jollain tapaa Meksi-Koron kulttuuria, ja että hän on selvästi kotoisin jostain muualta. Päädyin pariin ratkaisuun, joihin olen ihan tyytyväinen.
Ensimmäinen on Mexxin siistit chapsit. Okei, bionicleilla ei ole housuja, mutta niillä voi olla chapsit – siis sellaiset housuja suojaavat lahjehommat, joita käytetään ratsastaessa. Omassa päässäni tämä oli riittävästi asuste eikä vaate, jotta kehtaan pistää sen Klaanon-hahmolle (kuvituksessani lähinnä vitsihahmot pukeutuvat varsinaisesti vaatteisiin). Niillä sain kuitenkin Mexxille ihan hauskan lahjesiluetin. Sitä paitsi Mexxillä on jo hattu ja skakdinharja… peruukki? niin hän selvästikin harrastaa asusteiden käyttöä.
Toinen ihan onnistunut, hmm, Meksikoon viittaava yksityiskohta, on tuo olkapanssari. Se siis perustuu sellaiseen konkistadorikypärään. Pyöreää ja terävää yhdistelevä (kontrastinen, katsokaas) muotokieli joka olkapanssarissa on, päätyikin sitten määrittelemään sitä, millaisen haarniskan (kehon!?) tein Mexxille noin muutenkin. Erityisesti tämä toistuu haarniskan helmaosiossa.
Mexxin siluetista tein tarkoituksella jokseenkin kurvikkaan vastakohdaksi Nahon legosoturimaiselle siluetille. On vähän nolo klisee yhdistää ”feminiinisen” kehon pyöreitä muotoja teräviin ja vaarallisiin asioihin kuten pyssyihin ja liekkeihin, mutta teinpä niin silti, koska se kuitenkin toimii.
Pyssystä puheenollen, sikäli kun sotkuisesta viimeistelystä mitään selvää saa, niin se on vain iso revolveri johon Mexxi lataa liekkivoimia tai jotain. Hän ilmeisesti vain kanavoi sen kautta toa-voimiaan, joten sen toimintalogiikalla ei ole kamalasti väliä.
Loppuun vielä
Mutta mutta, esimerkiksi tällaisia mietteitä käyn pääni läpi kun piirtelen Klaanon-hahmoja, josita ei ole kovin paljoa kuvitusta – tai jotka syystä tai toisesta haluan suunnitella ”uudelleen”, ihan hahmosuunnittelun ilosta. Kuten aiemmin mainitsinkin, lopputuloksesta ei tullut omaan silmääni erityisen onnistunut kuva hahmosuunnittelun näkökulmasta, koska viimeistelyjälki johon päädyin on niin sotkuinen. Viestikuvituksena kuva on silti aika hauska.
Jos jäi jotain ihmeteltävää tai muuten vaan sanottavaa niin kommentoikaa ihmeessä! Juttelen tästä mielelläni lisää, ja tiedän joukossamme olevan monenlaista hahmosuunnittelumestaria, joten vaihdettavia ajatuksia varmasti on. Kiitoksia vielä Jöggelle hauskasta tehtävänannosta, minulla oli kivaa!
No van!
Tätä prosessia oli kiva seurata silleen “livehkösti” ja ainahan se on upeaa nähdä biologinen mestari työssään. Sinulla on aina ollut todella voimakas visuaalinen silmä designratkaisuille, joka oli ehdottomasti yksi syy, miksi tällaisten vähän kuvitettujen hahmojen siunaaminen kontollesi tuntui minusta aika turvalliselta. Tiesin, että osaat tehdä sellaisia päätöksiä, jotka tekevät hahmoista ensivilkaisulla muistettavia. Pro game-designer at work.
Rakastan totta kai näitä kaikkia, mutta Mexxiin sait minusta erityisesti sellaista persoonaa, joka vankisti hahmoa suorastaan kriittisesti. On sinällään ironista, että hahmo esiintyy ensimmäistä kertaa viestikuvituksessa, kun hänellä on siihen vanhassa muodossaan myös viimeinen mahdollisuus. Seison sen takana, mitä Mexxille Surutulituksessa teimme ja siitä iso kiitos kuuluu sille, että vain hetkeä aikaisemmin sekä meidän kirjoittajien että lukijoiden mielikuvat hänestä viimein realisoitiin.
Tämä myös ehkä pikkuisen muutti mieltäni siitä, millaisen roolin Naholle meinasin jatkossa antaa. Kaanon-hahmoihin olen aina koskenut kohtalaisen pitkällä tikulla, (jos ei lasketa bahrageja tai Mavrahia) mutta tässä kohtaa ehkä pitää myöntää, että Naho ei edes käytännössä ole läsnä kaanonissa eikä varsinkaan ole siellä mikään hahmo. Tämä kuva antoi minulle tarvittavan itsevarmuuden työntää hahmo paljon isompaan rooliin ihan puhtaasti siksi, että hän seisoo niin makoisassa risteyksessä Metru Nuin politiikassa. Ilahduttavaa huomata, miten samoilla urilla ajatuksemme hahmosta ovat kulkeneet ja miten analyysisi avitti sinua luomisprosessissa.
Nurukan on kyllä absoluuttinen yksikkö ja nyt myös hyvin perusteltu absoluuttinen yksikkö. Referenssikuvat, joita minullekin nakkelit istuivat kyllä kuin nakki silmään. Eli siis erinomaista!
Kiitos vielä kerran sekä upeasta kuvituksesta että kännykkäni uudesta taustakuvasta. Se on saanut huomiota sivustakatsojilta muutamaan otteeseen! Kansainvälistä huomiota!
Oikein hauska päästä lukemaan tällaista making-of-materiaalia! Todella inspiroivaa myös, minulla on muutama hahmodesign työn alla ja tämä ehdottomasti herätti ajatuksia sen prosessin tueksi. Näistä Nurukan on ehdottomasti suosikkini, tuo sirpaleliivi on mahdottoman osuva keksintö.
Jännää pohdintaa, erityisesti koskien bonklesien suunnittelun haasteita. Erityisen kiva biologi siksi, että tarinassamme jo vuosikausia vahvasti läsnä ollut visuaalinen puoli jää edelleen vähemmälle huomiolle kuin proosa; kiva kuulla kuvituksenkin syntyprosessista.