”Eregionissa taottiin kauan sitten monta haltiasormusta, taikasormusta niin kuin te sanotte, ja niitä oli tietenkin monenlaisia: toiset voimallisempia kuin toiset.”
– Menneisyyden varjo, Sormuksen ritarit
”[…] kun hän kertoi Eregionin haltiasepoista ja heidän ystävyydestään Morian kanssa ja tiedonjanostaan, jonka avulla Sauron sai heidät pauloihinsa. Sillä tuohon aikaan hän ei vielä ollut kauhea katsella, ja hän antoi heille apuaan ja heidän taitonsa kasvoivat voimallisiksi, ja hän puolestaan sai tietää kaikki heidän salaisuutensa, ja hän petti heidät ja takoi salaa Tulisessa vuoressa Sormusten sormuksen tullakseen heidän herrakseen.”
– Elrondin neuvonpito, Sormuksen ritarit
Sormukset siis taottiin kauan sitten, maassa nimeltä Eregion. Mitä sitten tästä maasta tiedämme? Paatsamala on Eregionin suomenkielinen nimi, ja sen raunioiden läpi Saattue kulkee matkallaan etelään Rivendellistä. Legolas toistaa vanhojen kivien valitusta näillä sanoin:
”Syvältä kaivoivat meidät, kauniiksi hakkasivat,
korkealle kohottivat, mutta nyt he ovat poissa.”
– Sormus vaeltaa etelään, Sormuksen ritarit
Ja Paatsamala todellakin on hylätty, sen raunioitti kauan sitten Sauron, hänen petoksensa paljastuttua.
Mutta kuinka Paatsamala perustettiin, ja kuka sen perusti? Vastaus saattaa yllättää!
Kuninkaan paluun liite B:ssä, Vuosien kirjassa, kerrotaan Paatsamalasta seuraavasti:
”Myöhemmin lähti joukko noldor-haltioita Eregioniin, Sumuvuorten länsipuolelle lähelle Morian länsiporttia. […] Celebrimbor oli Eregionin valtias ja heistä taitavin; hän polveutui Fëanorista.”
Perustajaa ei nimetä, mutta Celebrimbor, valtakunnan taitavin seppä hallitsi heitä.
Christopher Tolkienin toimittamassa Silmarillionissa luvussa ”Mahtisormukset ja kolmas aika” sama tarina kerrotaan hieman yksityiskohtaisemmin, vaikka Paatsamalan valtarakennetta ei siinäkään täsmennetä. Sen sijaan saamme muutaman nimen lisää: Paatsamalan pääkaupunki oli nimeltään Ost-in-Edhil (”Haltioiden kaupunki”), ja siellä työskentelivät Gwaith-i-Mírdain (”Kultaseppien kansa”), seppien yhteisö johon myös Celebrimbor kuului. Kaupungin valtiaana toimimisen lisäksi Celebrimbor siis johti valtakunnan merkittävintä käsityöläiskiltaa.
Tarina näyttää siis melko selkeältä – paitsi että! Melkein unohdamme tärkeimmän tolkienologisen säännön: Silmarillion ei ole kaanonia!
Mutta mitä muita lähteitä meillä onkaan käytettävissämme?
Keskeneräisten tarujen kirjan kappale 4, ”Galadrielin ja Celebornin tarina” alkaa tällä iloisella ilmoituksella:
”Keski-Maan historiassa ei ole osaa jossa olisi niin paljon ongelmakohtia kuin Galadrielin ja Celebornin tarinassa, ja on myönnettävä että perimätietoon sisältyy paljon vakavia ristiriitaisuuksia, tai jos katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta, voidaan sanoa että Galadrielin osuus ja merkitys kasvoi hitaasti ja tarina muuttui sitä mukaa.”
Galadrielin rooli tosiaan muuttui kirjoittamisen edessä: käsittääkseni hänen hahmonsa syntyi Tarun sormusten herrasta tarpeisiin, alkaen pelottavasta metsän noidasta, kasvaen lopulta yhdeksi haltiakansan merkittävimmistä hahmoista. Teitä ei varmastikaan yllätä, että minä tapaan suosia näitä jälkimmäisiä kehityksiä hahmon tulkinnassa.
Kuten tiedämme, Christopher Tolkienin tavoite Silmarillionia kootessa oli saada aikaan mahdollisimman eheä kokonaisuus niistä teksteistä jotka isänsä jätti jälkeensä. Tästä seuraa, että se sisältää monia ristiriitoja niin TSH:n kuin Tolkienin myöhäisten tekstien kanssa. Esimerkiksi Silmarillionin balrog-kuvaukset perustuvat vanhempaan materiaaliin kuin Sormuksen ritareissa esiintyvä balrog: on melkeinpä väärin edes puhua näistä samoina olentoina. Muita harmillisia puutteita on esimerkiksi örkkien alkuperä, jonka esittäminen Tolkienin viimeisten ajatuksien mukaisesti olisi vaatinut merkittäviä muutoksia aikajanoihin.
Ja yksi näistä ongelmista oli tosiaankin merkittävä osa Galadrielin henkilökohtaista historiaa. Keskeneräisten tarujen versiossa tekstiä kerrotaan seuraavasti: Ensimmäisen ajan konfliktien jälkeen Galadriel vaistoaa, että jokin pahus vielä liikkuu idässä, ja
”Sentähden Celeborn ja Galadriel lähtivät länttä kohti Toisen Ajan vuoden 700 tienoilla ja perustivat Eregionin noldorilaisen valtakunnan.”
Noin! Tämä teksti siis on sitä mieltä että Galadrien on syyllinen koko epäonniseen valtakuntaan! Mutta mitä muuta tällä tekstillä onkaan meille kerrottavaa?
Tarina etenee melko samaan tapaan: Haltiat ja kääpiöt ovat läheisessä yhteistyössä, ja yksi noldoista, Celebrimbor, nousee taitavimmaksi taidoiltaan. Celebrimbor ei kuitenkaan ole maan hallitsija tässä versiossa, vaan sen sijaan maan Valtiatar on Galadriel.
Kun Sauron lopulta saapuu Paatsamalaan, kerrotaan hänen pyrkimyksistään näin:
”Hän käsitti heti että Galadriel olisi hänen tärkein vastustajansa ja esteensä ja sen tähden hän yritti tehdä häneen vaikutuksen ja kesti näennäisen kohteliaasti ja kärsivällisesti Galadrielin pilkan.”
Galadriel siis ei luota Sauroniin, vaikkei häntä osaakaan epäillä.
”Sauron käytti kaikki keinonsa Celebrimboriin ja muihin haltiaseppoihin, nämä olivat perustaneet yhdistyksen taikka veljeskunnan jolla oli paljon valtaa Eregionissa, nimeltä gwaith-i-mírdain: mutta hän teki työtään salaa Galadrielin ja Celebornin tietämättä.”
Sauron siis alkaa luoda vastakkainasettelua Galadrielin hallinnon ja Celebrimborin johtaman käsityöläiskillan välille. Ja tämä työ onnistuukin:
”Niin vahvaksi kävi hänen otteensa mírdainiin että hän sai heidät yllytetyksi kapinaan Galadrielia ja Celebornia vastaan ja ottamaan vallan Eregionissa.”
Sauron yllyttää käsityöläispuolueen avoimeen kapinaan Galadrielia vastaan, kunnes Galadrielin on luovuttava asemastaan.
”Silloin Galadriel lähti Eregionista ja kulki Khazad-Dûmin läpi Lórinandiin”
Tähän liittyy myös mielenkiintoinen yksityiskohta: hieman aikaisemmin teorioidaan, että Galadriel olisi jo aiemmin myötävaikuttanut Paatsamalan haltioiden matkaamista vuorten taakse Lórinandiin, nykyiseen Lothlórieniin. Todetaan myös että tätä ennen tämän maan haltioilla ei ollut tavannut olla ”ruhtinaita eikä hallitsijoita”, mutta heidän kulttuurinsa alkoi ”sindarilaistua” Galadrielin aiheuttaman muuttoliikkeen vuoksi. Voidaan siis ajatella että Galadriel etukäteen valmisteli valtaansa tässä vuorten itäpuolisessa maassa. Tosin hän ei vielä toistaiseksi ota valta-asemaa täällä: Lórienia vallitsee harmaahaltiakuningas vielä kolmannelle ajalle, kunnes viimeisen kuninkaan kuoltua Galadriel ottaa Valtiattaren roolin turvataaksen metsän Sauronin Dol-Gulduria vastaan. Joka tapauksessa Galadriel ohjaa Lórienin historiaa jo kauan ennen kuin lopulta asettuu sinne itse. Galadrielin ja Celebornin matkoista tällä välillä annetaan monta versiota, joskin itselleni mieluisin on se, jossa he löytävät vielä paikan eteläisessä Dol Amrothin haltiasatamassa.
Oli miten oli, Galadrielin lähdön jälkeen tarina etenee kuten kerrottiin jo Sormusten herrassa: Sauronin johdolla gwaith-i-mírdain takoo haltiasormukset, päättyen Paatsamalan tuhoon Sauronin armeijoiden alla. Ymmärrettyään tulleensa petetyksi, Celebrimbor neuvottelee vielä ennen kuolemaansa Galadrielin kanssa sormusten kohtalosta. Ja tarinan loppuosan kenties tunnettekin.
Kykenette varmasti ymmärtämään, miksi tämä versio tarinasta kiehtoo minua erityisesti. Saamme sekä kuvauksen taas asteen monimutkaisemmasta Galadrielista, hänen pitkästä pelistään Sauronia vastaan, sekä lyhyestä pelistä säilyttääkseen ensimmäisen oman valtakuntansa jota hän alkujaan saapui Keski-Maahan hakemaan. Saamme vieläpä ehkä suorimman kuvauksen kahden suosikkihahmoni, Sauronin ja Galadrielin, välisestä konfliktista. Minun silmilläni hyvin suuri osa Keski-Maan historiasta on nähtävissä näiden kahden näkökulmista, ja tämä on lähin mitä he koskaan tulevat toisiaan.
Saamme myös jännittävää politiikkaa ja manipulaatiota, jonka pitäisi sopia hienosti moderneihin post-GoT-mieltymyksiin. Hei Amazon, tässä olisi ollut paljon parempaa materiaalia kuin jonkun Aragornin tylsiä matkoja? Hei GoT-fanit, mikä on parempaa kuin ihmisten politiikaa fantasiamaailmassa? Haltioiden politiikka fantasiamaailmassa tietysti! Vaikka tekstiä lopulta on vähän, se on laadultaan sellaista josta näkisin mieluusti uusia tulkintoja. Tekisivätpä ihmiset mielenkiintoisia adaptaatioita.
Onneksi tämä versio ei myöskään ole merkittävästi ristiriidassa TSH:n kuvauksen kanssa: Paatsamala on yhä noldojen perustama ja myöhemmin Celebrimborin johtama. Toisaalta mikäli hyväksyy Silmarillionin osaksi kaanonia, mikä aiemmasta väitteestäni huolimatta on perusteltavissa, löytyy paljon enemmän ongelmia tämän tulkinnan kanssa.
Päädytään siis lopulta ongelmaan siitä, mikä tälläisessä kasassa erilaisten vaiheiden tekstejä on ylipäätään ”totuus”, mikäli sanassa edes on järkeä tässä yhteydessä. Minusta siinä ei juurikaan ole, vaan nämä seikat vain tulee ottaa huomioon ja inspiroitua mistä haluaa. Minun valintani lienee selvä.
Yksi lähestymistapa on tietysti pohtia tekstejä maailman sisäisinä dokumentteina: Painettu Silmarillion tulkitaan usein Bilbon kääntämäksi Rivendellin haltioiden tarinoista, jolloin siinä saattaa olla eniten ns. haltiapropagandan vaikutteita. Kenties Galadriel ei itse pidä tarinan toistamisesta sen täydellisessä muodossaan? Hän kenties katsoo että on sopivampaa että Lothlórien on hänen ensimmäinen ja täydellisesti onnistunut valtakuntansa. Aiemmat, katastrofaalisesti epäonnistuneet yritykset voidaankin lakaista maton alle.
Enpä tiedä, onko tätä versiota sen vaikeampi mukaanlukea Silmarillioniin kuin niitä paria muutakin korjausta, jotka opukseen pitää tehdä. Kuten vaikka se, että kaiken järjen mukaan Gil-Galad oli Oropherin eikä Fingonin poika (Fingon oli aivan liian kiireinen haaveilemaan Maedhrosin kanssa mennäkseen naimisiin.) Kyse on siis yksi maininta Silmassa, jonka voi sivuuttaa aika turvallisesti koska tiedämme paremmin. Ei olisi mikään kovin kaukaa haettu tulkinta vain todeta Silman Eregion-originista, että öh ei. Etenkin kun Galadriel-versio on suoraan parempaa draamaa ja kiinnostavampi tarina, ja ainakin itselle nuo ovat aina painaneet enemmän kuin mikään “kaanon.”
Miten muuten tuo Gal&Cel-stoori, josta Eregion-otteesi olivat, alkoi? Oliko se se missä Celeborn on Valinorin teleriä ja kaksikko purjehtii omatoimisesti Beleriandiin? Pääsääntöisesti tykkään sen esseen värikkäämmästä Galadriel-kuvasta, mutta sen käsien peseminen Alqalondesta tuntuu aina hyvän draaman vähentämiseltä ja sen valkopesemiseltä noldorin rikoksista.
Tätä väitettä siitä että Silmarillion on enemmän ristiriidassa Galadriel-teorian kanssa kuin TSH olisi voinut ehkä vähän laajentaa: olen samaa mieltä että nämä on helppo yhdistää, ja niin teenkin. Mutta on selvää että kyseessä on kaksi eri versioita tarinasta, vaikka ne eivät sanasta sanaan suljekaan toisiaan pois. Mutta mikäli haluaa lukea jotain mielivaltaista kaanonia joka koostuu TSH:sta ja Silmarillionista, se kertoo tarinan johon selkeästi Galadriel ei sisälly. Vaatii joustavampaa tulkintaa ottaa Galadriel mukaan tarinaan. TSH:n kohdalla näen vähemmän konfliktia, koska siinä on kyseessä lähinnä korkean tason kuvaus, kun taas Silmarillionin teksti on täydempi kokonaisuus, ja Galadrielin pois jättäminen näkyy vahvemmin sen tarkkuustasolla. Kyseessä on siis enemmänkin muistutus, ettei ole täysin selvää miten valitaan totuus, vaikka minulla oma selkeä mielipiteeni onkin.
Mitä tulee Valinorista lähtemiseen, KTK esittää tässä kohtaa molemmat vaihtoehdot: sen missä Galadriel taistelee Telerin puolella Fëanoria vastaan, mutta katsotaan silti osaksi kapinaa, ja sen jossa hän ja Celeborn ovat jo aiemmin yhdessä suunnitelleet lähtemistä.
Minulla itseasiassa ei ole kovin vahvaa mielipidettä kumpi näistä on hienompi vaihtoehto. Vaikka tavallaan ymmärrän tuon käsityksen valkopesusta ja halun antaa Galadrielille vahvempi rooli aktiivisena toimijana taistelun kautta, myös myöhemmällä tarinalla on puolensa.
Pidän erityisesti siitä, kuinka se on ainoita osia joissa Celebornilla on minkäänlainen rooli tarinassa: se luo kuvan kahdesta kapinallisesta jotka yhdessä suunnittelevat matkansa, ja rakentavat yhdessä laivansa (mihin Celebornia telerinä vähintääkin tarvittiin) ja sitten pääsevät bondaamaan varmasti raskaan purjehdusmatkan aikana. Käytännössä kaikissa muissa versioissa Celeborn vain poimitaan jossain kohtaa matkaa mukaan, ilman erityistä syytä heidän suhteelleen.
Tämä versio myös asettaa Galadrielin ja Fëanorin vieläkin vahvemmin vastapareiksi toisilleen, mistä pidän paljon.
Toisaalta taisteluversiossa on puolensa. Minun lempiajatuksiini kuuluu toki että näin Galadriel saattoi olla mukana kaikissa sukusurmissa. Muistaakseni Laws and Customsissa (jota minulla ei ole itsellä käsillä) esitetään (tyhmä) näkemys että haltiat jakautuvat pääosin metsästäjiin ja parantajiin (koska tappaminen vaikeuttaa parantamista, joten parantajat välttävät sitä, muistaakseni). Minä pidän ajatuksesta että Galadriel olisi tämän tyhmän jaon sotilaspuolella, sillä toisin kuin vaikka Elrondia, häntä ei TSH:kaan koodata yhtä vahvasti parantajaksi. Nämä taisteluversiot siis tavallaan tukevat sitä tulkintaa ja saavat siksi pisteitä.
Samaten muiden haltioiden mukana vaeltaminen antaa Galadrielille mahdollisuuden osoittaa merkityksellistä johtajuutta Helcaraxën ylityksessä laivojen polton jälkeen. Sitä ei missään täsmennetä valtavasti, mutta minulla on paljon mielikuvia aiheesta.
Galadrielin kohdalla annetut lausunnot sukusurmasta ovat tosin minusta jokseenkin kummallisia, jos ne katsotaan osaksi Silmarillionin tapahtumia. Tällöin Galadriel telerin kanssa taisteli sekä Fingonin että Fëanorin joukkoja vastaan, ja tuntuu kummalliselta että hän tämän jälkeen jatkaa matkaansa heidän kanssaan. Tätä on ehkä avattukin jossain enemmän, mutta monimutkaistaa tuota tulkintaa jokseenkin.
Ja vielä lisäksi, jos mennään Silmarillion-on-kaanon-tulkinnalla, kolmas vaihtoehtohan on että Galadriel taisteli Fingonin joukkojen mukana Teleriä vastaan, jossa on myös oma herkullinen surullisuutensa. En tosin pidä sitä kovin vakavana vaihtoehtona, sillä se perustuu vain siihen että ignoroidaan kaikki ei-Silmarillion.
Joka tapauksessa: molemmilla vaihtoehdoilla on siis puolella, ja minulla tosiaan ei ole vahvaa näkemystä kumpi on mielekkäämpi lopulta.