Kuulapsesta tai oikeastaan kaikesta sen ympärillä

Koska klaanon-osan kommentit ei ole välttämättä paras mahdollinen alusta keskustelemiseen tai asioiden ilmi tuomiseen, ajattelin kirjoittaa suoraan biologin Bio-Klaanin uusimmasta siististä jutusta, Kuulapsesta, ja etenkin tästä meidän keskusteluhurrikaanista siinä ympärillä.

Oli luultavasti vääjäämätöntä, että jossakin kohtaa törmäisimme tähän kenties yhteisprojektin suurimpaan ongelmaan – mitä jos kirjoittajien näkökulmat jakautuisivatkin tosi kovaa jostakin isosta tarinajutusta? Näitä on taatusti ollut ennenkin, pienemmässä muodossa vain, ja minua surettaa kuulla nyt, että jotkut ovat vain nielleet menneisyydessä tällaisia muutoksia, joista eivät ole olleet aivan samaa mieltä, mutta eivät ole kuitenkaan nostaneet asioita keskusteltavaksi. Toki, se on solidaarista, ja onhan se toisten kirjoittajien luovien valintojen kyseenalaistaminen vähän ankeaa, mutta kyllä minusta keskustelu näistä visioiden ristiriidoista olisi silti tärkeää. Me teemme tätä koska tykkäämme tästä – minä ainakaan en haluaisi tilannetta, jossa kävisi ilmi, että olisin määrittänyt jotakin sellaista, mikä olisi aktiivisesti haitannut jonkun toisen juonta tai tarinallisia intohimoja.

Yritän pureutua Kuulapsi-keskusteluun sikäli kuin itse sen näen.

1. Tulkinnat eivät tapa biomekaanisia olentoja, mutta ne voivat uhata niitä

Kuulapsi ei tehnyt tarinan sisällä mitään kovin konkreettista tai n. ”lämää” tarinalle. Siinä esitetyt ajatukset oli pidetty visusti tulkintoina ja mahdollisuuksina, mistä pitää nostaa hattua Lapsitiimille. Sen sijaan keskustelumme Kuulapsesta käsittelee oikeasti sitä, mitä jos joku ottaa ne esitetyt tulkinnat tarinallisena tosiasiana ja kirjoittaa niiden mukaan, näin tehden ne todeksi tarinassamme. Tätä mahdollisuutta nähdäkseni korostaa myös Kuulapsen rakenne, jossa Kolmas legenda on kokonaisuuden huippukohta, ja Kondelin tulkinta on se, mitä koko kokonaisuus pohjustaa. Sen lisäksi Geellä on – halusi sitä hän tai ei – tietty valta määritellä juttuja, jolloin hänen esittämänsä ajatukset taikajuonesta ovat tavallaan legitiimimpiä kuin mitä joissakin muissa juonissa esitettyinä ne olisivat.

Tästä kaikesta nousi se pelote, josta me oikeasti keskustelemme: Saako näin tehdä? Mitä jos joku vain uudelleenmäärittelisi jotakin näin dramaattista yksinään? Näin ei ole tapahtunut, mutta se on aina ollut uhkakuva Klaanonissa, jossa meistä jokaisella on teoriassa valtava valta määritellä asioita vain työntämällä ne tekstiin. Ja onhan meillä ollut näitä ristiriitoja esimerkiksi, kun useammalla henkilöllä on ollut risteävät visiot vaikka jostakin armaista Barraki-lajeistamme, jolloin ensimmäinen kirjoittamaan ehtinyt on yleensä saanut vallan määritellä lajia aika paljon. Olemme kuitenkin näissä aika solidaarisia ja jätämme paljon luovaa tilaa muille kirjoittajille. Olemme käsitelleet myös temaattisia kysymyksiä melko, noh, paljon tilaa eri tulkinnoille jättäen. Mistä seuraa minusta Kolmannen legendan suurin uhka:

2. Mitä jos Kohtalo onkin varmasti paha?

Tarinassamme on tusinoittain erilaisia kannanottoja Kohtalo-Vapaus-akselille, jonka voisi väittää jopa olevan tärkein yhteinen teemamme. Kolmas legenda maalaa Kohtalon melko objektiivisena pahana – itse rakkauden pois pyyhkinyt Julma enkeli hallitsee sitä, ja Kohtalon pyörittämä maailma on perusteellisesti hirveä. Tämä on Kondelin näkemys, eikä siinä mitään – meillä on näitä näkemyksiä paljon! Ongelma tässä on nähdäkseni edellä mainittu ajatus siitä, että mitä jos tästä tuleekin ”kaanonia”? Mitä jos yksi tulkinta Kohtalosta nostetaankin ylitse muiden? Kaikki Kohtaloon mitenkään suopeasti suhtautuvat narratiivit – joita olen muun muassa itse kirjoittanut – muuttuvat melko vaikeiksi perustella. Tällainen temaattinen kannanotto vähentäisi Klaanonin monimuotoisuutta ja mielestäni sen kiinnostavuutta. Edelleenkin, tällaista ei Kuulapsessa tapahtunut, mutta selvästi monen mielessä kävi tämä ajatus. Jos Kolmannen legendan tarjoama luomiskertomus olisi k(l)aanonia, niin olisi myös pointti Kohtalon ehdottomasta pahuudesta… ellei sitten legendaa tulkitsisi jotenkin radikaalisti eri tavalla. (Kuulapsi 4 milloin?)

3. Elämän perusluonne

Kohtalon lisäksi Kondelilla on hyvin selkeä näkemys maailman tuntevien olentojen sielusta. Heillä oli perheet ja rakkaus, kunnes se vietiin heiltä (vai vietiinkö? kyllä ne osaavat edelleen rakastaa), ja siitä jäin jäljelle vain selittämätön kaipuu. Ensiksi on sanottava, että minä absoluuttisesti rakastan tätä konseptia – mutta ymmärrän, miksi jotkut eivät. Mikäli tämä ajatus olisi totta, se käytännössä uudelleenmäärittelisi monien hahmojen sielun. Osa meistä kirjoittaa bionicleja paljon, noh, bioniclemmin – olentoina, joilla ei ole biologisten olentojen tarvetta läheisyydelle tai rakkaudelle (vaikkakin kyky siihen), mutta tämä käytännössä argumentoisi, että jokaisella hahmolla on tämä tarve – välittämättä siitä, mitä hahmojen kirjoittajat itse näkevät.

4. Maailman perusluonne

Kolmas valtava pointti Kolmatta legendaa on maailmanluomistarinan kääntäminen. Esimerkiksi matanuismi ja athismi uskoo, että maailma on alusta asti viallinen, ja Suuri Henki/Isä Ath/Velika/tms antoi maailmalle jotakin, joka toi sinne merkitystä, toivoa ja hyvää. Ilmeisesti atheonistinen näkemys Kolmannessa legendassa tulkitsee, että maailma olikin alun perin hyvä (Suuret Olennot hyviä itse asiassa?) ja se turmeltui vasta, kun julma enkeli pilasi sen Kohtalolla. Tämä on näkökulmana todella kiinnostava, vaikka se onkin hyvin mustavalkoinen kuva maailmasta. Se kyllä toimisi esimerkiksi Klaanonin makuta-tulkintaan – mutta yhtä kaikki, kyse on niin suuresta menneisyyden muuttamisesta – menneisyyden, jonne myös muut ovat saattaneet sijoittaa juttuja – että mikäli sitä on aikomus muuttaa, toivon sen tehtävän hyvin huolellisesti ja kaikkien kiinnostuneiden mielipiteitä kuunnellen. Ja jos kyse ei ole minkään muuttamisesta vaan vain kiinnostavasta vastanäkökulmasta, kaikki on hyvin – Kuulapsi vain ei nähtävästi onnistunut kommunikoimaan aikeitaan niin, että ne olisivat olleet ihmisille selkeitä.

5. Babyt

Minusta on hieno idea, että krickitit osasivat joskus tehdä krickit-viruksia ja ne laittoivat niitä noitapataan tehdäkseen niin lapsia. Ja muut lajit osasi tietty tehdä samaa mutta oman lajinsa viruksilla. Silleen oikeasti kaikainen menneisyys vauva lore ei ole minusta tässä kovin iso juttu, se on joka tapauksessa mennyttä.

6. Mitä tästä voisi oppia

Ns. Kuukriisissä (vai Babykriisi?) on nähdäkseni oikeasti kyse siitä, kuka klaanon-laivaamme saa ohjata, minne suuntaan ja miten. Kuulapsi esitti skenaarion hyvin dramaattisesta liikkeestä tiettyyn suuntaan, mikä ei sopinut yhteen kaikkien kanssakirjoittajien ajatusten kanssa. Siitäkin huolimatta, että Kuulapsi vain esitteli mahdollisuuden, se otettiin hyvin vakavana ajatuksena tulevasta suunnasta (siitä huolimatta, oliko se sellaiseksi tarkoitettu.)
Jögge sanoi siinä hyvin, että jos Kolmannen legendan ajatus olisi esitetty joskus aikaisemmin ja yleisesti, me olisimme ehkä päätyneet tekemään sen.

Avoimuus on minusta isoin yksittäinen asia, jolla luultavasti parantaisimme Klaanonia sekä harrastuksena että taiteena. Salaisuudet ovat ehdottomasti osan tämän jutun hienoutta, en kiistä sitä – mutta esimerkiksi koko tarinan teemoja koskevat kannanotot ja ylipäätään maailman ja hahmojen olemukseen yleisesti liittyvät asiat kuuluvat mielestäni meille kaikille, ja niiden suhteen olisi parempi olla avoimempi. Tämä liittyy myös aikomuksiin. Kuulapsen tapauksessa oli epäselvää, mitä Kolmannen legendan korostetusta asemasta oli tarkoitus tulkita laajemmin Klaanonin tulevaisuuteen liittyen. Tarkoittiko se sitä, että epävirallinen taikajuonen lead writer haluaisi puskea juonta sen osoittamaan suuntaan? Vai oliko tarkoitettu nimenomaan radikaaliksi vastanäkökulmaksi ”vallitsevalle” maailmankatsomukselle, eikä varsinaiseksi tarinan suunnaksi? Ihmiset, jotka päätyivät ensimmäiseen johtopäätökseen olivat huolissaan, koska ehdotettu suunta ei sovi siihen, mitä he haluavat Klaanoniltaan. Mikäli tämä ei ollut Kuulapsen tarkoitus, se ei tullut kovin hyvin esiin.

Ja jos ajatus tosiaan oli esitellä ”Uusi Uljas Suunta” tarinallemme, on yhtä lailla tärkeää käydä tämä keskustelu siitä, mihin suuntaan me oikeasti haluamme mennä tämän kanssa. Emme tarvitse mitään typerää taisteluretoriikkaa siitä, että puskemme erilaisia visiota tarinasta toisten yli. Sitä eittämättä tapahtuu jo valmiiksi – ja toivon, että silloin ne, jotka kokevat tulleensa sivuutetuiksi toisivat asian esille, mutta se on vain yksi syy lisää sen puolesta, miksi meidän pitäisi puhua enemmän suunnitelmista, suunnista ja kaikesta tästä tarinan ulkopuolisesta projektinhallinnasta. Minusta Syy-Seuraus-Drawge oli loistava harppaus eteenpäin, ja nähdäkseni se on suunta, johon meidän pitää mennä yhä enemmän. En tarkoita mitään suunnitelmien paljastamista, vaan yksinkertaisesti sitä, että jos tekee jotakin, jossa ei ole ihan varma siitä, miten siihen suhtaudutaan, niin kyselee ihmisten ajatuksia aiheesta. Tein itse niin esimerkiksi taannoisesta romanssikäsittelyssäni Saarretun linnakkeen sotilaassa, koska en halunnut luoda matoran-uskoon ajatuksia, joista kanssakirjoittajani olisivat suuresti eri mieltä. Eihän se taatusti silti mene täysin kaikkien Klaanon-visioon – se on käytännössä mahdoton tavoite – mutta ainakaan se ei taida mennä mitenkään täysin päinvastaiseen suuntaan kuin joidenkin muiden ajatukset.

Toinen esimerkki, joka tulee mieleeni, on maailman keinotekoisuuden käsitteleminen klaanonissa. Se on aina ollut tavallaan oletus kaanonista johtuen, mutta se on ollut sitä häilyvää klaanonia, joka ei periaatteessa ole osa tarinaa ennen kuin se on kirjoitettu sisään. Jögge flirttaili aiheella, ja lopulta Baterrassa käsitteli sitä – joskin Baterrassakin maailman keinotekoisuudesta aiheutuva Ficuksen eksistentiaalinen kauhu oli kuvattu hyvin vahvasti tämän itsensä näkökulmasta, eikä maailman keinotekoisuus ole välttämättä totta. Tästä suunnasta ei tullut juurikaan keskustelua tai vastalauseita – oletettavasti, koska maailman keinotekoisuus oli ollut useimmalle joka tapauksessa taustaoletus. Ja mikäli se olisi ollut pahasti ristiriidassa jonkun vision kanssa, aikaa ja varaa oli runsaasti käydä se keskustelu saisiko niin tehdä. Nähdäkseni myös Kuulapsen kanssa olemme tässä tilanteessa – mitään varmaa, tarinaa muuttavaa ei ole tehty, mutta pöydälle on nostettu näkökulma, ja siitä on esitetty kysymys meille: saako näin tehdä?

Oikeasti Lapsikriisissä on mielestäni kyse kommunikaatio-ongelmista, jotka nyt ovat olleet yksi projektimme kipukohtia aina. Tällä kertaa se vain yhdistyi johonkin, jolla oli massiivisia implikaatioita koko tarinan suunnasta, mikä ymmärrettävästi kuumensi tunteita. Meidän visiomme ovat oikeasti lopulta tarpeeksi samansuuntaiset, että uskon meidän kyllä pystyvän ratkomaan tilanteen minkä hyvänsä – ja yhteisen tarinan luomisessa on kaikkien tappio, jos joku kokee joutuvansa tekemään tarinaa, josta ei nauti niin paljon kuin voisi.

Sori tämä oli aika laimea valaistunut keskuslainen-kanta, toivottavasti se ei kuulostanut kovin naiivilta. Vaikka olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että lisääntyminen viruksilla = hot. Valitettavasti julma enkeli keksi rokotteen.

Kommentit

  1. Tarpeellinen artikkeli, josta olen suunnilleen samaa mieltä. Itse en ole kokenut juurikaan ristiriitoja ongelmaksi, toisaalta oma tekstini on liikkunut aika arkisella tasolla. Projektin suvaitsevaisuus on ollut sinällään hieno asia. Näkemys on toki sinällään painottunut ja epätäydellinen, kun piiloon jäänyttä pahaa mieltä ei voi havaita. Keskustelulla siitä pääsee, niin kuin tässä kirjoituksessa mietitkin.

    Oletan kuitenkin, että esim. rahien suvullineen lisääntyminen on ollut aina juttu klaanonissa (niin kuin pre-greg-kaanonissakin), joten on aika luonnollista (ja sinällään konfliktitonta?) ottaa sen kummallisuus esille. Samoin hahmojen kaipuu läheisyyteen on selitettävissä muinaisella lorella - tai ilman, koska se on niin yleismaailmallista. Ja Bara Magnan lisääntyminen (joka on tarinan kannalta käytännössä samantekevää, ja varmaan aika harvinaista, koska ei ole resursseja, kuten vaippoja ja vauvarasvaa) herättää kyllä aika kutkuttavan kysymyksen: Miksi uudesta maailmasta tehtiin tällainen?

    Kohtaloon en osaa ottaa kantaa, kun en ole ikinä edes tajunnut vapaan tahdon problematiikkaa oikeassakaan maailmassa.

  2. Sanoin jo tiivistäen Discordissa, mutta keskusteluteknisistä syistä lienee järkevää kirjata ylös tännekin. Vastauksena esimerkiksi biologin kohtaan

    Meidän visiomme ovat oikeasti lopulta tarpeeksi samansuuntaiset, että uskon meidän kyllä pystyvän ratkomaan tilanteen minkä hyvänsä – ja yhteisen tarinan luomisessa on kaikkien tappio, jos joku kokee joutuvansa tekemään tarinaa, josta ei nauti niin paljon kuin voisi.

    täytyy kyllä sanoa, että… visiot eivät välttämättä ole lainkaan samansuuntaisia! Myönnän esimerkiksi sen, että hahmoni ovat joko täysiä vapaa-ajattelijoita tai sitten pyörivät lähinnä omissa narratiivisissa lokeroissaan ensisijaisesti siksi, että en halua joutua määrittämään niitä tarinassa jo esitellyn Mata Nui -uskon ja athismin maailmanrakennuksen kautta. Tämä ei tarkoita, että kaikki niistä Klaanonissa kirjoitettu olisi mitenkään itsessään huonoa sisältöä, mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että Klaanonin maailma ei ole minusta erityisen kiva tai luonteva tapahtumapaikka sellaisen tarinan kirjoittamiseen kuin mitä haluan kirjoittaa.

    Jos kukaan ei ole vielä huomannut, että olen tehnyt näin hyvinkin tarkoituksella, jokerin jekku on toiminut ja lokerojen rajat ovat niin näkymättömiä, etteivät ne pilaa olemassaolollaan lukukokemusta. Lokeroiden olemassaoloa ei voi kuitenkaan kiistää – uskon esimerkiksi, että minun olisi äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa sympaattisessa valossa nähtyä hahmoa, joka hyväksyy Mata Nui -uskon perusteesit, koska muu tarina maalaa sen kanssa hyvin ristiriitaista kuvaa. Yhteistarinan temaattisen fragmentaation hyvä puoli on se, että tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esim. Matorosta tulisi paha välittömästi kun se vierailee kirjoittamassani viestissä. Lokerot toimivat.

    Miksi haluan kirjoittaa tarinaa näin? Varmaan samasta syystä kuin kuka tahansa toisin eli sen vuoksi, millainen on suhteeni fanficimme lähdetekstiin. Bionicle edustaa minulle esteettisesti, poliittisesti ja moraalisesti kaikkea, mistä haluan pysyä mahdollisimman kaukana – Gregin noloa wikilorea, muovisoturien myynnin ehdoilla toimivaa tarinankerrontaa, BZP:n kotikasvatettujen fundamentalistien ja bonesiiin konservatismia. Tämä ei ole näkökanta, joka mahdollistaa konsensuksen muodostamisen siten, että kokoonnumme pöydän ääreen ja mietimme, ovatko vauvat kaanonia vai eivät. Tämä ei ole myöskään Klaanonin kirjoittamiselle ratkaiseva este, mistä todisteena ovat esim. Klaanonin vuodet 2010–2020.

    Tiivistettynä Kuulapsen esiin nostamat (eivät niinkään aiheuttamat) ongelmat koskevat minusta siis lähinnä tietynlaista tapaa hahmottaa tarina: sellaista Klaanon-käsitystä, jossa projekti on loreltaan, teemoiltaan ja arvoiltaan yhtenäinen teos, joka ei siedä ristiriitoja. Itse en ole ollut sitoutunut tähän näkemykseen pitkään aikaan ja välttämättä eivät kaikki muutkaan – ainakaan sataprosenttisesti.

    Asian varjopuoli on se, että jos kyse on ongelmasta, joka vaatii ratkaisun, se ei liene mahdollista muuten kuin siten, että syvin lore maailman luonteesta lyödään lukkoon ja jonkun ja/tai joidenkin Klaanon-suunnitelmat (sekä pitkälti jo kirjoitettu osa tarinasta) viedään saunan taakse.

    Asian kiva puoli on se, että jos ongelmaa lakkaa ajattelemasta ongelmana, se ei oikeastaan ole sellainen. Minä väittäisin, että kunhan sallii ydinloren tulkintojen monimuotoisuuden, tarinan integriteetin oikeaan rikkomiseen vaaditaan aika rajuja juttuja – vaikkapa se, että suuri osa maailmasta saa tietää totuuden jollakin ennenkuulumattoman objektiivisella tavalla. Toivon, että kukaan ei ole tekemässä mitään sellaista muutenkaan, koska vaikka kaikki olisivatkin sitoutuneet tiettyyn versioon Bionicle-maailman esihistoriasta (ja kaikki eivät ilmeisesti ole), se ei tarkoita konsensusta siitä, että kaikki haluaisivat hahmojen saavan totuuden selville. Kun on näin, suopeasti tulkittuna Kuulapsi ei nähdäkseni aiheuta minkäänlaisia ongelmia.

    Joka tapauksessa keskustelun sisältö ei nähdäkseni ole “voimmeko sietää sitä, että Klaanon esittää eri juonissaan erilaisia näkemyksiä tarinan teemoista ja maailmanrakennuksen ydinkysymyksistä” vaan “mitä teemme, kun näin on ollut jo vuosikausia ja tulee varmasti olemaan yhä enemmän sitä mukaa, kun erinäiset viestit siirtyvät kirjoittajien mielistä klaanon.fi-sivustolle”.

  3. Siis ymmärtääkseni tilanne on täysin päinvastainen. Se, öh, uhkakuva, joka joillekin tuli Kuulapsesta, on nimenomaan se, että mitä jos tämä tietty ja erilainen versio esihistoriasta ja tulkinnasta tehdäänkin tarinalliseksi faktaksi esimerkiksi siten, että Klaanonin ytimessä olevat jutut kuten vaikka Avde alkaa käsitellä niitä tarinallisena tosiasiana. Kuulapsi itsessään ei sitä tietenkään esitä, mutta menin kyllä niihin syihin, miksi Kolmas legenda sai ehkä jopa paljon enemmän arvoa jonkinlaisena suunnan määrittäjänä kuin mitä sille oli tarkoitettu.

    En usko, että kukaan haluaa määrittää näitä asioita, päin vastoin. Minusta on parempi pitää menneisyys yms melko tulkinnanvaraisina. En minä ole kiinnostunut siitä, mikä olisi joku kaanoninen menneisyys, vaan siitä, ettei sitä ole. Ja pelko siitä, että ihmisten juonet ottaa osumaa tuli nimenomaan siitä ajatuksesta, että mitä jos tässä nyt todetaankin joku esihistorian versio oikeaksi, joka kaventaisi melkoisesti liikumavaraa menneessä. Niin kauan kuin menneisyys pysyy tulkintojen tasolla eikä niiden tulkintojen oikeellisuuteen oteta kovin objektiivista kantaa, mitään harmia ei pitäisi aiheesta syntyä. Kuulapsen myötä vain heräsi ajatus siitä, että mitä jos joku päättääkin ottaa kantaa asioihin “varmasti?”

  4. Jos tätä ei salli, tilanne on juurikin se, että kaanonin “virallinen” taustatarina on tarinan maailmassa fakta, josta eriäviä näkemyksiä ei saa esittää. Narratiivinen moniäänisyys edellyttää sitä, että eri tulkintoja on olemassa ei vain hypoteettisesti vaan aidosti tarinan sisällä – ja kun toisissa juonissa maailman keinotekoisuuteen suhtaudutaan asiana, jota ainakin tietyt hahmot saavat ajatella objektiivisena faktana, on minusta vain hyvää ja tarpeellista vastapainoa, että Avde saa ajatella vauvojen olevan kaanonia.

    Jos se on ongelman ydin, minusta taikajuonen prestiisiasemaa myös nimenomaan vähentäisi se, että se tekisi muusta Klaanonista hyvinkin erilaisia tulkintoja. Olen tätä mieltä etenkin siksi, että erilaisia näkemyksiä maailman perusloresta on olemassa jo nyt; jos se ei ole estänyt ketään nauttimasta erilaisista lähtökohdista kirjoitetusta Klaanonista tähän asti, se tuskin tekee niin tulevaisuudessakaan.

Jatka keskustelua: bioklaani.fi

Osallistujat

Avatar for MatoroTBS Avatar for Bio-Logi Avatar for Keetongu Avatar for Kapura